Avainsana-arkisto: verot

Mistä rahat?!?

Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson osui asian ytimeen eilen julkaistussa kirjoituksessaan, jonka otsikko kuuluu ”Mistä rahat?”

Todella hyviä tavoitteita teillä, mutta miten te rahoitatte nämä kaikki? Tällaiseen kysymykseen on varmasti moni törmännyt kampanjoinnin lomassa tänä keväänä. Vasemmiston tavoitteiden esittäminen mahdottomina tai epärealistisina on jo pitkään ollut oikeiston poliittinen strategia.

Näinhän se menee.

Omassa vaaliflaijerissani sanotaan, että terveyskeskusmaksu tulisi poistaa ja julkisen liikenteen pitäisi olla maksutonta, sillä se parantaisi pienituloisten, pätkätyöläisten ja opiskelijoiden tilannetta. Monen äänestäjän ensimmäinen kommentti läpäreen vilkaisun jälkeen on yleensä, että ”oooookei mutta eeeeei kai ihan kaikki voi olla ilmaista”.

Se on Suomen nykyisessä asenneilmapiirissä varmaan ihan ymmärrettävä reaktio, mutta (menemättä nyt siihen, että terveyskeskuksessa käyminen ja julkisen liikenteen käyttäminen ei ole ihan sama kuin ”ihan kaikki”) on kuitenkin aika kumma juttu, että vastuuttomuustutka alkaa piipata vain silloin kun yhteisen omaisuuden käyttöä suunnittelee vasemmisto.

Kokoomus, Keskusta ja muut oikeistolaisemmat puolueet käyttävät meidän kaikkien rahaa oikein mielellään, mutta kohteina ovat harvemmin meidän maksajien arkea helpottavat ja ihmisten yhdenvertaisuutta lisäävät hyvinvointipalvelut.

homersimpson
Homer pohtii 120 miljoonan euron yrittäjävähennyksen järkevyyttä.

Kuten Andersson huomauttaa, hallitus on muun muassa päättänyt toteuttaa suurituloisia suosivan yrittäjävähennyksen, jolla ei edes hallituksen itsensä mukaan tule olemaan merkittäviä työllisyyttä tai yrittäjyyttä edistäviä vaikutuksia. Käytännössä vähennys on joidenkin prosenttien suuruinen ylimääräinen veronalennus ei-osakeyhtiömuotoisille firmoille ja yksityisyrittäjille, ja uudistuksessa suurimpia hyötyjiä ovat apteekkarien ja yksityislääkärien kaltaiset kovapalkkaiset elinkeinonharjoittajat. Heidän toimeentulonsa ei ole kovin niukkaa ollut tähänkään asti, eikä sen paraneminen entisestään myöskään lisää työpaikkoja.

Samat rahat — 120 miljoonaa euroa — olisi voitu käyttää paljon fiksumminkin työpaikkojen lisäämiseksi, tai edes siihen että työpaikkoja olisi jätetty vähentämättä. Esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajaamisen ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamisen kustannuslaskelmat ovat aika epävarmoja, mutta yleensä niiden arvioidaan säästävän 60-70 miljoonaa, siis puolet yrittäjävähennyksen kustannuksista.

Molemmat muutokset vähentävät lastentarhanopettajien työtä. Päivähoito-oikeuden rajaus on poistanut päiväkodeista osan kokopäiväistä hoitoa saavista lapsista ja ryhmäkokojen muutos seitsemästä kahdeksaan lapseen per aikuinen puolestaan tarkoittaa, että joka kahdeksas lastentarhanopettaja voidaan irtisanoa. Kaikki kunnat eivät näitä heikennyksiä ole ottaneet käyttöön, mutta valtion menoja ne vähentävät, kun se rahoittaa kuntia jatkossa niukemmin.

Lastentarhanopettajilta, lapsilta ja perheiltä siis leikataan samalla kun ennestäänkin erittäin hyvin toimeentulevia yrittäjiä palkitaan veroleikkauksilla. Kun Vasemmisto sitten vaatii yhdenvertaisen päivähoito-oikeuden ja riittävän pienten päivähoitoryhmien säilyttämistä, ensimmäinen kysymys on: ”Mistä rahat?”

Olisi oikeus ja kohtuus, että verojen vähentämistä ja palvelujen karsimista suunnittelevat oikeistolaiset joutuisivat joskus vastaamaan samaan kysymykseen. Kysykääpä seuraavalta kohtaamaltanne maksuttomia terveyskeskuskäyntejä vastustavalta Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaalta, että miten Suomella oli niihin varaa ennen vuotta 1993. Ehkä hän osaa kertoa, miksi ne juuri silloin muuttuivat täydeksi utopiaksi, vaikka Suomi vuonna 2017 on kuitenkin paljon rikkaampi maa kuin Suomi 1987, eli rahasta asian ei pitäisi olla kiinni.

Terveyskeskusmaksuilla rahoitetaan vain kaksi tuhannesosaa terveydenhoidon kustannuksista, ja maksullisuuden on todettu muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksissa lisäävän terveyseroja ja vähentävän pienituloisten lääkärissäkäyntiä. Jos sairaudet hoidetaan aikaisemmassa vaiheessa, se on myös halvempaa, sillä kallista erikoissairaanhoitoa tarvitaan vähemmän, joten kyse ei edes ole puhtaista kustannuksista. Helsingissä maksut on jo poistettu, kun todettiin, että suuri osa niiden tuotosta kuluu itse maksujen perimiseen liittyvän byrokratiaan.

Se terveyskeskusmaksuista. Maksuton julkinen liikenne on jonkin verran kovemman tason poliittinen tavoite myös rahassa mitattuna, mutta ei senkään kohdalla puhuta Jyväskylässä kuin muutamista miljoonista. Rahat siihen otetaan samasta paikasta kuin kaikkiin muihinkin julkisiin palveluihin — ja myös hallituksen tarjoamiin yksityislääkärien erikoisbonuksiin: sinun veroistasi.

Nyt ison osan julkisen liikenteen kustannuksista maksavat sen käyttäjät — siis ihmiset, jotka valitsevat ympäristöystävällisen liikkumisen yksityisautoilun sijasta. Jos haluamme todella taistella ilmastonmuutosta vastaan ja toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoiset tavoitteet, näin ei voi jatkua, vaan myös autoilijoiden on osallistuttava ilmastotalkoisiin nykyistä suuremmalla osuudella.

Rahaa kyllä on. Se täytyy vain jakaa oikeudenmukaisemmin.

Kuntavaaleissa sinä valitset, onko oikeudenmukaisempaa pitää Jyväskylän palvelut minimissä ja veroprosentti naapurikuntia ja muita samankokoisia kaupunkeja alhaisemmalla tasolla vai aletaanko palveluita oikeasti kehittää ja ihmisten hyvinvointiin satsata.

Oskari Rantala Jyväskylän kaupunginvaltuustoon!
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!
Mainokset

Julistaako Jyväskylä sodan lapsia vastaan?

Asuuko lapsesi Jyväskylässä tai oletko muuten sitä mieltä, että lapsilta leikkaaminen on huonoa politiikkaa? Nyt on syytä huolestua.

Keskiviikkona 21.9. käsitellään sivistyslautakunnassa ensi vuoden talousarvioesitystä, johon sisältyvät leikkaukset ovat ennennäkemättömän rajuja. Tällä vaalikaudella lasten palveluja on höylätty jatkuvasti muun muassa lakkauttamalla kouluja, suurentamalla luokkakokoja, supistamalla määrärahoja ja poistamalla subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

Nyt kaupunginhallituksen talousarviokehykseen pääsemiseksi olisi toteutettava massiiviset yli kolmen miljoonan euron supistukset vielä edellisten heikennysten lisäksi. Ehdotettavat toimenpiteet ovat karmivaa luettavaa.

Päiväkotiryhmiä suurennettaisiin rajusti ja joka kahdeksatta jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa uhkaisi irtisanominen. Myös peruskoulujen luokkakokoja kasvatettaisiin entisestään, mikä heikentää oppimistuloksia ja lisää turvattomuutta koulussa. Pienten lasten perheille tärkeät perhepuistot, joiden kustannukset ovat kaupungin budjetissa käytännössä olemattomat, sulkisivat ovensa lopullisesti.

Leikkaukset ovat paitsi kohtuuttomia myös hölmöläisten säästökeinoja. Mikäli matalamman kynnyksen kerhotoiminta lakkautetaan suunnitelmien mukaisesti, lisää lapsia siirtyisi päiväkoteihin. Jokainen varhaiskasvatuksen rahoituksesta jotain ymmärtävä tietää, että se aiheuttaa kaupungille suuremmat kustannukset. Leikkuriin on niin ikään joutumassa Elämäntaitojen yksikkö, joka tukee kehitysvammaisia nuoria pääsemään toisen asteen koulutukseen ja selviytymään ilman kalliimpia yhteiskunnan tukitoimia.

Lyhytnäköisiä leikkauksia ollaan tehtailemassa myös perusturvalautakunnan alaisiin lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Jopa 500 lasta ja perhettä on menettämässä mahdollisuuden tukihenkilötoimintaan, avopäihdekuntoutukseen ja perheohjaukseen. Miksi ihmeessä Jyväskylän päättäjät haluavat maksaa mieluummin kalliimpia lastensuojelukustannuksia kuin rahoittaa ennaltaehkäiseviä palveluita?

Varsinkaan kaupungilla, jonka talous on kuralla, ei pitäisi olla varaa tehdä typeriä säästöjä. Palvelut on suunniteltava älykkäästi, ja menojen kasvua hillitseviä ennaltaehkäiseviä palveluita ei pidä leikata missään tilanteessa.

Lapsiin kohdistuvat leikkaukset voitaisiin helposti välttää nostamalla kunnallisveroa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Keskimääräisen kuntalaisen kukkarossa se tarkoittaisi vain muutamia euroja kuukaudessa. Kun valtion verotuskin ensi vuonna kevenee, kuntaveron nosto ei ole kenenkään kannalta kohtuuton ratkaisu — varsinkin kun vaihtoehtona ovat raa’at leikkaukset. Myös lähes kaikissa naapurikunnissa, joiden kanssa kaupunki kilpailee hyvistä veronmaksajista, verot ovat korkeammat. (Asiasta on ollut liikkeellä myös toisenlaista legendaa, mutta näin se on.)

Jyväskylä esiintyy mielellään lapsiystävällisenä kaupunkina, mutta jos nyt väläytellyt leikkaukset toteutuvat, kaupungin strategiasta on syytä lopullisesti poistaa kauniit tavoitteet hyvistä palveluista ja turvallisesta kasvuympäristöstä.

Lopulliset päätökset tehdään kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa loppuvuoden aikana. Jokaisen säästösuunnitelmista huolestuneen kaupunkilaisen on syytä ottaa päättäjiin yhteyttä ja kertoa heille oma mielipiteensä ennen kuin päätökset on jo tehty.

Miten päätökset sitten tehdään? Tässä tiivistys pähkinänkuoressa:

Asia käsitellään keskiviikkona 21.9. sivistyslautakunnassa, jossa itse istun Vasemmistoliiton edustajana. Itse en aio miljoonan leikkauksia hyväksyä, ja toivon, etteivät muutkaan — olen jopa varovaisen toiveikas, koska puoluekannasta riippumatta lautakunnan jäsenet ymmärtävät, että kouluista ja varhaiskasvatuksesta leikkaaminen on tuhoisaa.

Lautakunta ei kuitenkaan päätä asiasta lopullisesti, vaan lautakuntien esitykset saatuaan kaupunginjohtaja Timo Koivisto tekee oman talousarvioesityksensä kaupunginhallitukselle 24.10. Kaupunginhallitus käsittelee talousarviota kaupunginjohtajan esityksen pohjalta loka-marraskuussa ja tekee päätöksen omasta talousarvioesityksestään kaupunginvaltuustolle 21.11. Kaupunginvaltuusto siunaa talousarvion lopullisesti kokouksessaan 28.11.

Erityisesti kannattaa huomata, että vaikka sivistyslautakunta päättäisi nyt vastustaa päivähoitoryhmien ja luokkakokojen kasvattamista sekä perhepuistojen lakkauttamista (kuten epäilen kokouksessa käyvän), se ei tarkoita, etteivätkö nämäkin säästötoimet voisi kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyä.

leikkaukset