Avainsana-arkisto: Seurakuntavaalit

Milloin kirkko lopettaa seksuaalivähemmistöjen syrjinnän?

(Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 28.10.2018. Olen ehdolla seurakuntavaaleissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurimmassa seurakunnassa eli Jyväskylässä. Äänestää voi 6.-10.11. ja 18.11. Lisätietoa seurakuntavaaleista.)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoihin on skitsofreeninen. Kirkko tekee kaikkensa esiintyäkseen suvaitsevaisena ja on mahdollistanut jopa erityisen rukoustilaisuuden järjestämisen samaa sukupuolta olevien parien avioliiton juhlistamiseksi — kunhan sitä ei nimitetä avioliiton siunaamiseksi tai vihkimiseksi.

Uudistetun avioliittolain tultua voimaan papit voivat kuitenkin vastoin piispojen ohjeita vihkiä myös samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon, ja nämä avioliitot ovat juridisesti täysin päteviä. Jokainen jyväskyläläinen aviopari — oli heidän sukupuolensa mikä hyvänsä — voi helposti löytää papin, joka on valmis vihkimään heidät avioliittoon.

Tilanne on täysin päätön, ja sellaisena se jatkuu niin pitkään kuin kirkossa ovat vallan kahvassa nykyiset vanhoilliset kirkkopäättäjät. Kun kymmenestä kirkon jäsenestä 8,5 ei äänestä seurakuntavaaleissa, pieni vähemmistö pystyy pitämään kirkkoa kuristusottessaan ja estämään tasa-arvoisten uudistusten toteuttamisen. Nyt marraskuussa voimme kuitenkin äänestää muutoksen puolesta.

Kaikesta suvaitsevaisesta asenteesta ja rukoustilaisuuksista huolimatta kysymys on kuitenkin räikeästä syrjinnästä: evankelis-luterilainen kirkko asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella nojaten vanhoihin traditioihin ja muinaisiin harhaluuloihin. Ihmettelen, miten yksikään ajatteleva kristitty voi tämän hyväksyä.

Ratkaisuksi ei riitä, että syrjintää vähennetään — sen on loputtava. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat kirkossa jo arkipäivää, joten muutos on mahdollinen, ja se on tehtävä nyt.

Mainokset

Konservatiivit sanelevat kirkon linjan

Kirjoitin Jyväskylän ylioppilaslehden tuoreimpaan numeroon seurakuntavaalipoliittisen mielipidekirjoituksen. Se oli tällainen:

Seurakuntavaaleissa 9.11. ratkaistaan, miten kirkko suhtautuu sateenkaaripareihin. Vaaleissa valitaan seurakuntien paikalliset luottamushenkilöt, jotka päättävät kirkolliskokouseen eli kirkon korkeimpaan päätöksentekoelimeen lähetettävistä edustajista.

Viime seurakuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti kirkon jäsenistä vain kuudesosa, ja tulokset olivat sen mukaisia. Ahkerimmin uurnilla kävivät vannoutuneimmat kirkkokonservatiivit, joten esimerkiksi vaatimukset samaa sukupuolta olevien parien parisuhteiden siunaamisesta eivät ole edenneet. Ruotsin mallin mukaista kirkollista sukupuolineutraalia avioliittoa ei ole uskallettu edes nostaa keskusteluun.

Kun kirkolliskokouksessa päätettiin parisuhteensa rekisteröineille järjestettävästä vapaamuotoisesta rukoushetkestä — varsin pienestä ja riittämättömästä myönnytyksestä –, jotkut edustajat puhuivat vakavalla naamalla siitä, kuinka päätös johtaa pedofilian hyväksymiseen ja kristittyjen vainoihin. He ovat myös vaatineet, ettei seurakuntiin tulisi voida palkata homoseksuaaleja työntekijöitä.

Kirkon jäsenistä valtaosa ei kuitenkaan jaa näitä konservatiivisia arvoja eikä kannata homoseksuaalien syrjintää kirkossa. Päivi Räsäsen suureksi harmiksi jopa papeista suurempi osa kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia kuin vastustaa. Toistaiseksi kuitenkin äänekäs konservatiivisten maallikkopäättäjien vähemmistö on onnistunut torppaamaan homoseksuaalien tasa-arvoiset oikeudet.

Lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta saarnaava kirkko, joka syrjii jäseniään seksuaalisen suuntautumisen perusteella on tekopyhä. Tarvitaan muutosta, mutta se ei tapahdu niin pitkään kuin viisi kuudesta kirkon jäsenestä jättää äänestämättä.

Oskari Rantala
Seurakuntavaaliehdokas, Sydän vasemmalla -valitsijayhdistys

Seurakuntavaalit ovat kansanäänestys homoseksuaalien oikeuksista kirkossa

(Tässä kirkkopoliittinen mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin päivän Keskisuomalaisessa otsikolla Hyvä syy äänestää seurakuntavaaleissa.)

Seurakuntavaaleissa jättää äänestämättä viisi kuudesta kirkon jäsenestä. Kirkkodemokratian kannalta se on katastrofi, mutta sinänsä tilanteessa ei ole mitään omituista. Vaaleilla valittavat kirkkovaltuustot päättävät paikallisseurakuntien asioista, jotka ovat — niin tärkeitä kuin ne ovatkin — harvoille seurakuntalaisille erityisen merkityksellisiä.

Kirkossa kyllä tehdään isoja päätöksiä, jotka kiinnostaisivat ihmisiä, mutta moniportainen päätöksentekojärjestelmä tekee omien vaikutusmahdollisuuksien hahmottamisesta vaikeaa. Emme esimerkiksi pääse suoraan valitsemaan jäseniä kirkolliskokoukseen eli kirkon tärkeimpään päätöksentekoelimeen.

Eniten äänioikeuttaan käyttävät aktiivisimmat kirkossakävijät ja konservatiivisten herätysliikkeiden kannattajat, jotka ovat näkemyksiltään huomattavasti peruskristittyä vanhoillisempia. Alhainen äänestysprosentti ja mutkikas päätöksentekojärjestelmä takaavat, että konservatiivien on helppo jarruttaa kaikkia uudistuksia.

Kuvaavimpia esimerkkejä ovat naisten ja homoseksuaalien oikeudet. Naispappeuden hyväksymisen jälkeenkin naiset olivat kirkossa kymmenien vuosien ajan kakkosluokan ihmisiä, sillä kirkolliskokous halusi taata myös toisin ajatteleville mahdollisuuden toimia ”vakaumuksensa mukaan” — eli jatkaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Homoseksuaalien kohdalla tilanne on vielä surkeampi, eikä tasa-arvo ole toteutunut vieläkään. Heidän parisuhteitaan ei edes siunata, puhumattakaan siitä, että ne olisivat samalla viivalla heteroavioliittojen kanssa, kuten niiden tulisi tasa-arvoisessa kirkossa olla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kirkon työntekijät ovat kohdanneet painostusta ja häirintää vielä 2000-luvullakin.

Tämän on muututtava. Rakkautta ja oikeudenmukaisuutta saarnaava kirkko on epäuskottava ja tekopyhä niin pitkään kuin yhden ihmisryhmän syrjintä saa jatkua.

Seurakuntavaaleissa meillä kirkon jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa myös isoihin asioihin. Nämä vaalit ovat — tärkeiden seurakuntien hallintoon ja toimintaan liittyvien päätösen lisäksi — myös kansanäänestys homoseksuaalien oikeuksista kirkossa, sillä nyt valittavat kirkkovaltuutetut päättävät kirkolliskokousedustajista.

Se on hyvä syy tehdä poikkeus ja äänestää.

OSKARI RANTALA
Seurakuntavaaliehdokas, Sydän vasemmalla

Ehdolla seurakuntavaaleissa

Olen loka-marraskuun vaihteessa järjestettävissä seurakuntavaaleissa ehdolla Jyväskylän kirkkovaltuustoon.

Mitä haluan?

Haluan pitää seurakunnan ja kirkon päätöksenteossa esillä ennen muuta kahta asiaa: kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta sekä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Lyhyesti: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille samat oikeudet ja panostuksia diakoniatyöhön eli taisteluun köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan.

Tällä hetkellä kirkko syrjii homoseksuaaleja. Voimassa on epämääräinen kompromissi: kirkko ei pidä homoseksuaaleja enää sairaina eikä syntisinä, ja heidän sekä heidän parisuhteidensa puolesta saa rukoilla, mutta parisuhteita ei kuitenkaan siunata, eikä niitä pidetä yhtä arvokkaina kuin heterosuhteita.

Tilanne on absurdi ja surullinen. Viimeisetkin perusteet erilaisten suhteiden eriarvoiselle asemalle on kuopattu aikoja sitten, mutta kirkolliskokouksen vanhoillinen enemmistö haraa vastaan ja jarruttaa muutoksia. Väitän, että rakkaudesta saarnaava kirkko, joka kieltää homoja rakastamasta, on tekopyhä.

Suomalainen mielipideilmasto on muuttunut lopullisesti, ja muutos tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Mitä pikemmin, sen vähemmän kirkko menettää jäseniä, jotka eivät halua kuulua syrjintää tukevaan instituutioon. Esimerkiksi Ruotsissa luterilainen kirkko vihkii avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

Yhdenvertaisuusasioiden lisäksi pidän tärkeänä erityisesti diakoniatyötä, jonka merkitys eriarvoistuvassa yhteiskunnassa kasvaa jatkuvasti. Suuret tulo- ja varallisuuserot aiheuttavat köyhyyttä, toivottomuutta ja syrjäytymistä, ja myös kirkon tulee toimia niitä vastaan. Sosiaaliturvan järjestäminen ei ole kirkon tehtävä, mutta kirkko voi ja sen pitää mielestäni auttamistyön lisäksi kamppailla kristillisistä lähtökohdista käsin armollisemman yhteiskunnan ja maailman puolesta.

Toinen puoli oikeudenmukaisuudesta liittyy omaisuuden ja hyvinvoinnin globaaliin jakautumiseen. Mielestäni meillä vauraiden teollisuusmaiden asukkailla on velvollisuus tukea kehitysyhteistyötä ja aineellisen hyvinvoinnin tasaamista. Globaali etelä on köyhä ja pysyy köyhänä niin pitkään kuin maailmantalouden mekanismit riistävät kolmannen maailman valtioilta kehittymisen mahdollisuudet. Siksi tarvitaan myös keskustelua velkojen anteeksiantamisesta, varainsiirtoverosta ja muista maailmantalouden uudistamiskeinoista. Myös kirkko voisi olla asiassa aktiivinen, sillä sillä on paljon kehitysyhteistyöosaamista.

Tarkemmin mielipiteisiini voi tutustua vaalikoneessa. Valitsijayhdistykseni on vasemmistolainen Sydän vasemmalla -vaalilista, jonka kaikki ehdokkaat ja esittely löytyvät täältä.

Miten minua voi äänestää?

Mikäli haluat äänestää minua, se on mahdollista ennakkoäänestyspäivinä 27.-31.10. sekä vaalipäivänä 9.11. Ennakkoäänestyspäivien äänestyspaikat löytyvät täältä. Vaalipäivänä äänestetään Taulumäen kirkossa.

Saat äänestää, jos olet 16 vuotta täyttänyt Jyväskylän seurakunnan jäsen.

Yhteys

Mikäli haluat ottaa yhteyttä, se onnistuu sähköpostilla (oskaripisterantala ät gmail.com) tai tänne kommentoimalla.

(Varoitan etukäteen, että aion poistaa kaikki kommentit, joissa suhtaudutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin epäkunnioittavasti.)