Mikä erottaa Vasemmiston Vihreistä?

Kuntavaalikampanjoinnissa saa pääasiassa keskittyä omien ajatusten esittelyyn, ja hyvä niin. Yksi kysymys kuitenkin toistuu varsinkin opiskelijoiden kanssa jutellessa: Mitä eroa on Vasemmistolla ja Vihreillä?

Vastaaminen tähän kysymykseen on hieman haastavaa ensinnäkin siksi, että olen tuskin puolueettomin mahdollinen henkilö ottamaan asiaan kantaa, mutta yritetään nyt kuitenkin. Alleviivaan joka tapauksessa, että näkökulmani on kaikkea muuta kuin objektiivinen.

Toisekseen en haluaisi sortua sellaiseen pikkumaiseen nahisteluun, johon ennen vaaleja tunnutaan aina silloin tällöin vääjäämättä ajautuvan. Vihreät ja Vasemmisto ovat kuitenkin kohtuullisen lähellä toisiaan, joten keskinäisen skabaamisen sijasta olisi tärkeämpää tehdä yhteistyötä ja käyttää energia siihen, että saadaan yhteisiä tavoitteita muutettua todeksi.

Jokaisella on kuitenkin vaaleissa vain yksi ääni, ja monille valinnan tekeminen Vasemmiston ja Vihreiden väliltä tuottaa vaikeuksia, joten koetan sanoa asiasta jotain. Suomen vaalijärjestelmä on sellainen, että ääni annetaan ensisijaisesti puolueelle muita puolueita vastaan (ja toissijaisesti sitten jollekin sen puolueen ehdokkaalle muita saman puolueen ehdokkaita vastaan), joten puolueisiin olisi hyvä kiinnittää vähän enemmänkin huomiota.

Oman puoluevalintani ratkaisi aikoinaan se, että olin kiinnostunut sekä tiukan linjan vihreästä ympäristöpolitiikasta (sillä planeetta on kovaa vauhtia tuhoutumassa) että radikaalisti oikeudenmukaisemman Suomen ja maailman rakentamisesta (sillä köyhyys ja tuloerot ovat vakava ongelma niin Suomessa kuin globaalisti). Punavihreä Vasemmisto tarjosi mielestäni parhaan yhdistelmän näistä kahdesta.

Tämä tapahtui tietysti vuonna 2008, jolloin Vihreät olivat mukana Matti Vanhasen toisessa hallituksessa Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n kanssa, joten siinä poliittisessa tilanteessa vaihtoehdot olivat aika vähissä. Hallitus sääti uutta yliopistolakia, joka johti rahoituksen leikkaamiseen ja yt-neuvottelukierteeseen, sekä kansalaisten tietosuojaa heikentävää Lex Nokia -lakia, ja nämä olivat yliopistojen tulevaisuudesta ja verkkoyksityisyydestä kiinnostuneelle opiskelijalle isoja juttuja. Oikeistohallitus teki tietysti muutenkin oikeistolaista talouspolitiikkaa ja poisti muun muassa työnantajien KELA-maksut, mikä kasvatti tuloeroja.

Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin tilanne ei ole ihan niin yksioikoinen. Vasemmisto ja Vihreät ovat olleet yhdessä hallituksessa ja oppositiossa ja niiden tavoitteet ovat lähentyneet toisiaan. Vihreissä toimii paljon poliitikkoja, jotka ovat todennäköisesti aivan yhtä punavihreitä kuin minäkin, esimerkiksi varapuheenjohtajat köyhyystutkija Maria Ohisalo ja kansanedustaja Touko Aalto, eduskuntaryhmän ex-puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto tai (toivon mukaan) tuleva Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Bella Forsgren. (Hauskana kuriositeettina mainittakoon — kun nyt näistä hallituskuvioista tuli puhetta –, että käteeni osui tässä kerran Kommunistisen nuorisoliiton lehti vuodelta 2003, jossa 19-vuotias Touko Aalto haukkuu Vasemmistoliiton siitä syystä, että sen ”vasemmistolaisuus on olla hallituksessa keinolla millä hyvänsä — se riitti”, eli arvosteltavaa löytyy aina jollakin perusteella itse kustakin.) Toivon heille kaikille pitkää poliittista uraa ja massiivista äänivyöryä näissäkin kuntavaaleissa.

Joitain painotuseroja puolueiden välillä tietysti on edelleen kaikesta huolimatta myös isoissa poliittisissa linjoissa. Vasemmisto lähti Kataisen hallituksesta kävelemään vuonna 2014, kun muut hallituspuolueet, mukaanlukien Vihreät, hyväksyivät työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden perusturvan leikkaamisen kehysriihessä. Vihreät erosi hallituksesta sitten myöhemmin Fennovoima-päätöksen takia, eli heille perusturvan heikentäminen ei ollut kynnyskysymys.

Niin tai näin, kaikissa arvotutkimuksissa Vasemmisto ja Vihreät sijoittuvat aika tukevasti samaan liberaalivasemmistolaiseen lokeroon. Vasemmistossa on vähän enemmän hajontaa konservatiivi-liberaali-akselilla ja Vihreissä puolestaan talouspoliittisella oikeisto-vasemmisto-akselilla, mutta puolueiden kovat ytimet ovat aika lähekkäin. Vasemmisto on muutaman pikselin enemmän vasemmalla, koska se tavoittelee minimipalkkalakia (10€/tunti) ja hieman korkeampaa perustuloa (minimiperusturva 750€/kk).

arvokartta
HS 2017
arvokartta
HS 2015

Kuntapolitiikassa puolueiden eroja on vielä vähän vaikeampaa löytää, koska kiistakysymyksiä ei käsitellä niin paljon julkisuudessa ja asiat sovitaan usein kaupunginhallituksissa suljettujen ovien takana. Pystyn heittämään päästäni kuitenkin pari esimerkkiä kuntapoliittisista kysymyksistä, joissa puolueet ovat olleet eri linjoilla.

Helsingin kaupunginvaltuustossa päätettiin pari vuotta sitten erittäin tiukassa äänestyksessä julkisten palveluiden ruokahuollon, kiinteistönhoidon ja vastaavien tukitoimintojen yhtiöittämisestä. Muutoksessa kaupungin monien aika pienituloisten työntekijöiden työsuhteet muuttuivat epävarmemmiksi ja palkat uhkasivat pienentyä, minkä lisäksi yhtiöittäminen tarkoitti päätösvallan siirtymistä vähän kauemmas demokraattisesti valituilta kaupungin päättäjiltä. Pelin ratkaisivat Helsingin Vihreät, joiden 19 hengen valtuustoryhmästä 15 äänesti yhdessä Kokoomuksen ja RKP:n kanssa Palmian yhtiöittämisen puolesta. Loput neljä — Johanna Sumuvuori, Outi Alanko-Kahiluoto, Zahra Abdulla ja Sirkku Ingervo — olivat eri mieltä, ja heille kuuluu tietysti kaikki kunnia tästä valinnasta. Kaksi viimeksimainittua ovat sittemmin loikanneet Vihreistä ja ovat näissä kuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaina.

Muutenkin Vasemmiston kanta julkisten palvelujen yksityistämiseen ja yhteisten verorahojen siirtäminen yritysten omistajien taskuihin on tiukin kaikista Suomen eduskuntapuolueista. Haluamme pitää huolta siitä, että kunnat ovat reiluja työnantajia ja kaikista töistä maksetaan palkkaa, jolla voi tulla toimeen, joten naisvaltaisten julkisten alojen työntekijöiden työehtojen heikentäminen tai työehtosopimuksilla kikkailu ei meille sovi.

Toisena esimerkkinä mielipide-erosta isoissa kunnallispoliittisissa kysymyksissä voisi mainita Jyväskylän kaupungin uuden hallintosäännön. Siinä määrätään, ketkä voivat jatkossa toimia esimerkiksi kaupungin lautakuntien jäseninä. Sivistyslautakunta, perusturvalautakunta ja muut lautakunnat ovat aika merkittäviä päätöksentekoelimiä ja niillä on Jyväskylässä iso rooli, joten asialla on väliä. Tähän saakka puolueet ovat saaneet nimittää omille paikoilleen ketä ovat halunneet, mutta jatkossa jäsenten on oltava joko valtuutettuja tai varavaltuutettuja.

Vasemmiston näkemyksen mukaan uudistus on erittäin ongelmallinen, sillä se keskittää vallan vain harvojen poliitikkojen käsiin. Paras osaaminen jonkun lautakunnan asioista saattaa löytyä ihmiseltä, joka on jäänyt valtuuston ulkopuolelle. Valtuustoon asti myös selviävät ehdokkaista vain harvat, ja he ovat yleensä hieman iäkkäämpiä ja hyvätuloisempia kuin muut, sillä parinsadan äänen kerääminen vaatii yleensä sekä verkostoja että myös kohtuullisesti valuuttaa vaalikampanjointiin. Erityisen huono juttu uusi hallintosääntö on siis nuorille, pienituloisille ja vasta politiikkaan mukaan tulleille, joita uhkaa sysääminen kaiken päätöksenteon ulkopuolelle. Tämä oli Jyväskylän Vasemmistoliiton virallinen kanta asiaan, mutta Vihreät tukivat uutta hallintosääntöä.

Ehkä näistä parista esimerkistä voi löytää painotuseroja Vasemmiston ja Vihreiden välillä, jos sellaisia haluaa etsiä oman äänestyspäätöksen tueksi. Se on tietysti selvää, että olen tässä esittänyt vain oman puoleni argumentit ja Vihreillä on varmasti oma tarinansa kerrottavana siitä, miksi he ovat päättäneet äänestää näistä asioista niin kuin ovat päättäneet (mutta sitä täytyy kysyä heiltä, ja heidän versionsa vastauksesta tämän blogikirjoituksen pääkysymykseen olisi luultavasti muutenkin toisenlainen).

Joka tapauksessa toivotan sekä Vihreille että Vasemmistolle onnea vaaleihin ja toivon, että ne menestyvät mahdollisimman hyvin kaikkien muiden puolueiden kustannuksella.

Kannattaa myös muistaa, että puolueen linjaan on vaaleissa mahdollisuus vaikuttaa. Äänestämällä arvoliberaalia vasemmistolaista (esimerkiksi minua) tai oikeudenmukaisemmasta talouspolitiikasta kiinnostunut (eli ns. vasemmistolaista) vihreää voit antaa äänesi tietylle linjalle, jota kohti puolue siirtyy, mikäli ehdokkaasi saa sen sisällä enemmän valtaa.

Hyvää viimeistä ennakkoäänestyspäivää!

blogikuvatekstiin-web
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!

Mistä rahat?!?

Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson osui asian ytimeen eilen julkaistussa kirjoituksessaan, jonka otsikko kuuluu ”Mistä rahat?”

Todella hyviä tavoitteita teillä, mutta miten te rahoitatte nämä kaikki? Tällaiseen kysymykseen on varmasti moni törmännyt kampanjoinnin lomassa tänä keväänä. Vasemmiston tavoitteiden esittäminen mahdottomina tai epärealistisina on jo pitkään ollut oikeiston poliittinen strategia.

Näinhän se menee.

Omassa vaaliflaijerissani sanotaan, että terveyskeskusmaksu tulisi poistaa ja julkisen liikenteen pitäisi olla maksutonta, sillä se parantaisi pienituloisten, pätkätyöläisten ja opiskelijoiden tilannetta. Monen äänestäjän ensimmäinen kommentti läpäreen vilkaisun jälkeen on yleensä, että ”oooookei mutta eeeeei kai ihan kaikki voi olla ilmaista”.

Se on Suomen nykyisessä asenneilmapiirissä varmaan ihan ymmärrettävä reaktio, mutta (menemättä nyt siihen, että terveyskeskuksessa käyminen ja julkisen liikenteen käyttäminen ei ole ihan sama kuin ”ihan kaikki”) on kuitenkin aika kumma juttu, että vastuuttomuustutka alkaa piipata vain silloin kun yhteisen omaisuuden käyttöä suunnittelee vasemmisto.

Kokoomus, Keskusta ja muut oikeistolaisemmat puolueet käyttävät meidän kaikkien rahaa oikein mielellään, mutta kohteina ovat harvemmin meidän maksajien arkea helpottavat ja ihmisten yhdenvertaisuutta lisäävät hyvinvointipalvelut.

homersimpson
Homer pohtii 120 miljoonan euron yrittäjävähennyksen järkevyyttä.

Kuten Andersson huomauttaa, hallitus on muun muassa päättänyt toteuttaa suurituloisia suosivan yrittäjävähennyksen, jolla ei edes hallituksen itsensä mukaan tule olemaan merkittäviä työllisyyttä tai yrittäjyyttä edistäviä vaikutuksia. Käytännössä vähennys on joidenkin prosenttien suuruinen ylimääräinen veronalennus ei-osakeyhtiömuotoisille firmoille ja yksityisyrittäjille, ja uudistuksessa suurimpia hyötyjiä ovat apteekkarien ja yksityislääkärien kaltaiset kovapalkkaiset elinkeinonharjoittajat. Heidän toimeentulonsa ei ole kovin niukkaa ollut tähänkään asti, eikä sen paraneminen entisestään myöskään lisää työpaikkoja.

Samat rahat — 120 miljoonaa euroa — olisi voitu käyttää paljon fiksumminkin työpaikkojen lisäämiseksi, tai edes siihen että työpaikkoja olisi jätetty vähentämättä. Esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajaamisen ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamisen kustannuslaskelmat ovat aika epävarmoja, mutta yleensä niiden arvioidaan säästävän 60-70 miljoonaa, siis puolet yrittäjävähennyksen kustannuksista.

Molemmat muutokset vähentävät lastentarhanopettajien työtä. Päivähoito-oikeuden rajaus on poistanut päiväkodeista osan kokopäiväistä hoitoa saavista lapsista ja ryhmäkokojen muutos seitsemästä kahdeksaan lapseen per aikuinen puolestaan tarkoittaa, että joka kahdeksas lastentarhanopettaja voidaan irtisanoa. Kaikki kunnat eivät näitä heikennyksiä ole ottaneet käyttöön, mutta valtion menoja ne vähentävät, kun se rahoittaa kuntia jatkossa niukemmin.

Lastentarhanopettajilta, lapsilta ja perheiltä siis leikataan samalla kun ennestäänkin erittäin hyvin toimeentulevia yrittäjiä palkitaan veroleikkauksilla. Kun Vasemmisto sitten vaatii yhdenvertaisen päivähoito-oikeuden ja riittävän pienten päivähoitoryhmien säilyttämistä, ensimmäinen kysymys on: ”Mistä rahat?”

Olisi oikeus ja kohtuus, että verojen vähentämistä ja palvelujen karsimista suunnittelevat oikeistolaiset joutuisivat joskus vastaamaan samaan kysymykseen. Kysykääpä seuraavalta kohtaamaltanne maksuttomia terveyskeskuskäyntejä vastustavalta Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaalta, että miten Suomella oli niihin varaa ennen vuotta 1993. Ehkä hän osaa kertoa, miksi ne juuri silloin muuttuivat täydeksi utopiaksi, vaikka Suomi vuonna 2017 on kuitenkin paljon rikkaampi maa kuin Suomi 1987, eli rahasta asian ei pitäisi olla kiinni.

Terveyskeskusmaksuilla rahoitetaan vain kaksi tuhannesosaa terveydenhoidon kustannuksista, ja maksullisuuden on todettu muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksissa lisäävän terveyseroja ja vähentävän pienituloisten lääkärissäkäyntiä. Jos sairaudet hoidetaan aikaisemmassa vaiheessa, se on myös halvempaa, sillä kallista erikoissairaanhoitoa tarvitaan vähemmän, joten kyse ei edes ole puhtaista kustannuksista. Helsingissä maksut on jo poistettu, kun todettiin, että suuri osa niiden tuotosta kuluu itse maksujen perimiseen liittyvän byrokratiaan.

Se terveyskeskusmaksuista. Maksuton julkinen liikenne on jonkin verran kovemman tason poliittinen tavoite myös rahassa mitattuna, mutta ei senkään kohdalla puhuta Jyväskylässä kuin muutamista miljoonista. Rahat siihen otetaan samasta paikasta kuin kaikkiin muihinkin julkisiin palveluihin — ja myös hallituksen tarjoamiin yksityislääkärien erikoisbonuksiin: sinun veroistasi.

Nyt ison osan julkisen liikenteen kustannuksista maksavat sen käyttäjät — siis ihmiset, jotka valitsevat ympäristöystävällisen liikkumisen yksityisautoilun sijasta. Jos haluamme todella taistella ilmastonmuutosta vastaan ja toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoiset tavoitteet, näin ei voi jatkua, vaan myös autoilijoiden on osallistuttava ilmastotalkoisiin nykyistä suuremmalla osuudella.

Rahaa kyllä on. Se täytyy vain jakaa oikeudenmukaisemmin.

Kuntavaaleissa sinä valitset, onko oikeudenmukaisempaa pitää Jyväskylän palvelut minimissä ja veroprosentti naapurikuntia ja muita samankokoisia kaupunkeja alhaisemmalla tasolla vai aletaanko palveluita oikeasti kehittää ja ihmisten hyvinvointiin satsata.

Oskari Rantala Jyväskylän kaupunginvaltuustoon!
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!

Paleface ja karkotetut kansalaiset

Kävin eilen illalla Palefacen ja Huolestuneiden kansalaisten keikalla Lutakossa. Keikka oli mainio ja banjonsoittajalla oli upeat viikset (joista näin eriskummallista unta)

palefacejahuolestuneetkansalaiset

Terkkuja treeneistä! Pale & Huolestuneet siis huomenna @ Tanssisali Lutakko, Jyväskylä! Nähdään siellä!

Julkaissut Paleface Official 23. maaliskuuta 2017

Paleface ja kumppanit esittivät keikalla julkisesti ensimmäistä kertaa käännösversionsa Woody Guthrien legendaarisesta protestilaulusta Deportee. Se kertoo vuonna 1948 Kaliforniassa tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, jossa Meksikoon karkotettavia maataloustyöläisiä kuljettanut lentokone putosi ja 32 ihmistä kuoli. Sanomalehdet mainitsivat nimeltä vain neljä yhdysvaltalaista uhria ja kuittasivat loput 28 ohimennen termillä ”deportee”, karkotetut.

Laulussa Guthrie hyvästelee nimeltä meksikolaisia ja lopettaa kertosäkeistönsä siihen, että

You won’t have your names when you ride the big airplane / All they will call you will be ’deportees’.

En muista sanatarkasti, miten Palefacen ja Huolestuneiden kansalaisten tulkinta meni, mutta ajatus oli samanlainen – nimet vain olivat Irakista ja muista maista, joihin Suomi karkottaa paperittomia kestämättömillä perusteilla.

Koko EU:n alueella irakilaisista turvapaikanhakijoista kolme viidestä saa myönteisen päätöksen, mutta Suomessa päätöksistä 75% on kielteisiä. Huolimatta siitä, että Suomen linjaa ovat arvostelleet kaikki mahdolliset asiantuntijat YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ää myöten, sama meno todennäköisesti jatkuu niin pitkään kuin nykyinen hallitus pysyy vallassa.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto ei päätä Suomen pakolaispolitiikasta, mutta kuntavaaleissa voit antaa äänesi myös nykyhallituksen epäinhimillistä ja rasistista politiikkaa vastaan. Jos Keskustan, Kokoomuksen ja erityisesti Perussuomalaisten kannatus romahtaa, tunnelin päässä voi olla valoa näkyvissä. Tämä on oikea tilaisuus kertoa näille puolueille myös, mitä ajattelet koulutuslupausten rikkomisesta, leikkauspolitiikasta ja jatkuvasta eriarvoisuuden lisäämisestä.

Kaupunki myös päättää Jyväskylässä oleskeleville paperittomille järjestettävistä palveluista. Vasemmisto on tehnyt aloitteita muun muassa sen puolesta, että heille järjestettäisiin jonkinlainen siedettävä majoitus, sillä sivistysvaltiossa (tai etenkään kylmässä Suomessa) kenenkään ei pidä joutua asumaan kadulla. Keski-Suomessakin vastaanottokeskuksista on heitetty ulos jopa perheitä, joissa on pieniä lapsia. Se ei ole oikein.

Who are all these friends, all scattered like dry leaves?
The radio says, ”They are just deportees”

Julistaako Jyväskylä sodan lapsia vastaan?

Asuuko lapsesi Jyväskylässä tai oletko muuten sitä mieltä, että lapsilta leikkaaminen on huonoa politiikkaa? Nyt on syytä huolestua.

Keskiviikkona 21.9. käsitellään sivistyslautakunnassa ensi vuoden talousarvioesitystä, johon sisältyvät leikkaukset ovat ennennäkemättömän rajuja. Tällä vaalikaudella lasten palveluja on höylätty jatkuvasti muun muassa lakkauttamalla kouluja, suurentamalla luokkakokoja, supistamalla määrärahoja ja poistamalla subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

Nyt kaupunginhallituksen talousarviokehykseen pääsemiseksi olisi toteutettava massiiviset yli kolmen miljoonan euron supistukset vielä edellisten heikennysten lisäksi. Ehdotettavat toimenpiteet ovat karmivaa luettavaa.

Päiväkotiryhmiä suurennettaisiin rajusti ja joka kahdeksatta jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa uhkaisi irtisanominen. Myös peruskoulujen luokkakokoja kasvatettaisiin entisestään, mikä heikentää oppimistuloksia ja lisää turvattomuutta koulussa. Pienten lasten perheille tärkeät perhepuistot, joiden kustannukset ovat kaupungin budjetissa käytännössä olemattomat, sulkisivat ovensa lopullisesti.

Leikkaukset ovat paitsi kohtuuttomia myös hölmöläisten säästökeinoja. Mikäli matalamman kynnyksen kerhotoiminta lakkautetaan suunnitelmien mukaisesti, lisää lapsia siirtyisi päiväkoteihin. Jokainen varhaiskasvatuksen rahoituksesta jotain ymmärtävä tietää, että se aiheuttaa kaupungille suuremmat kustannukset. Leikkuriin on niin ikään joutumassa Elämäntaitojen yksikkö, joka tukee kehitysvammaisia nuoria pääsemään toisen asteen koulutukseen ja selviytymään ilman kalliimpia yhteiskunnan tukitoimia.

Lyhytnäköisiä leikkauksia ollaan tehtailemassa myös perusturvalautakunnan alaisiin lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Jopa 500 lasta ja perhettä on menettämässä mahdollisuuden tukihenkilötoimintaan, avopäihdekuntoutukseen ja perheohjaukseen. Miksi ihmeessä Jyväskylän päättäjät haluavat maksaa mieluummin kalliimpia lastensuojelukustannuksia kuin rahoittaa ennaltaehkäiseviä palveluita?

Varsinkaan kaupungilla, jonka talous on kuralla, ei pitäisi olla varaa tehdä typeriä säästöjä. Palvelut on suunniteltava älykkäästi, ja menojen kasvua hillitseviä ennaltaehkäiseviä palveluita ei pidä leikata missään tilanteessa.

Lapsiin kohdistuvat leikkaukset voitaisiin helposti välttää nostamalla kunnallisveroa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Keskimääräisen kuntalaisen kukkarossa se tarkoittaisi vain muutamia euroja kuukaudessa. Kun valtion verotuskin ensi vuonna kevenee, kuntaveron nosto ei ole kenenkään kannalta kohtuuton ratkaisu — varsinkin kun vaihtoehtona ovat raa’at leikkaukset. Myös lähes kaikissa naapurikunnissa, joiden kanssa kaupunki kilpailee hyvistä veronmaksajista, verot ovat korkeammat. (Asiasta on ollut liikkeellä myös toisenlaista legendaa, mutta näin se on.)

Jyväskylä esiintyy mielellään lapsiystävällisenä kaupunkina, mutta jos nyt väläytellyt leikkaukset toteutuvat, kaupungin strategiasta on syytä lopullisesti poistaa kauniit tavoitteet hyvistä palveluista ja turvallisesta kasvuympäristöstä.

Lopulliset päätökset tehdään kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa loppuvuoden aikana. Jokaisen säästösuunnitelmista huolestuneen kaupunkilaisen on syytä ottaa päättäjiin yhteyttä ja kertoa heille oma mielipiteensä ennen kuin päätökset on jo tehty.

Miten päätökset sitten tehdään? Tässä tiivistys pähkinänkuoressa:

Asia käsitellään keskiviikkona 21.9. sivistyslautakunnassa, jossa itse istun Vasemmistoliiton edustajana. Itse en aio miljoonan leikkauksia hyväksyä, ja toivon, etteivät muutkaan — olen jopa varovaisen toiveikas, koska puoluekannasta riippumatta lautakunnan jäsenet ymmärtävät, että kouluista ja varhaiskasvatuksesta leikkaaminen on tuhoisaa.

Lautakunta ei kuitenkaan päätä asiasta lopullisesti, vaan lautakuntien esitykset saatuaan kaupunginjohtaja Timo Koivisto tekee oman talousarvioesityksensä kaupunginhallitukselle 24.10. Kaupunginhallitus käsittelee talousarviota kaupunginjohtajan esityksen pohjalta loka-marraskuussa ja tekee päätöksen omasta talousarvioesityksestään kaupunginvaltuustolle 21.11. Kaupunginvaltuusto siunaa talousarvion lopullisesti kokouksessaan 28.11.

Erityisesti kannattaa huomata, että vaikka sivistyslautakunta päättäisi nyt vastustaa päivähoitoryhmien ja luokkakokojen kasvattamista sekä perhepuistojen lakkauttamista (kuten epäilen kokouksessa käyvän), se ei tarkoita, etteivätkö nämäkin säästötoimet voisi kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyä.

leikkaukset

Rasistit koolla Jyväskylässä lauantaina koko perheen tapahtumassa

”Varmuuden vuoksi hakatkaa jokaikinen kuka nojaakin edes vasemmalle”, yllytti Ylen uutisten (10.6.2016) mukaan äärioikeistolaisen Soldiers of Odin -järjestön johtoon kuuluva Jani Valikainen muita johtavia jäseniä salaisissa Facebook-keskusteluissa.

Yle raportoi, että järjestön johtajat suunnittelevat Facebook-keskusteluissaan väkivaltaisia kostotoimia ”anarkisteja, vasemmistoa ja niin kutsuttua suvaitsevaistoa” vastaan. Aiemmin heidän on kerrottu koristelevan kerhotilojaan natsitunnuksilla, harrastavan natsitervehdyksiä ja syyllistyneen väkivaltaan, joten kyse ei ole mistään viattomasta partiokerhosta.

Tämän viikon lauantaina Soldiers of Odin on esittelmässä toimintaansa ”koko perheen tapahtumassa” Lounaispuistossa Jyväskylän keskustassa. Lapsille on Facebook-tapahtumailmoituksen mukaan tiedossa ilmapalloja, kasvomaalausta ja poniratsastusta. En osaa sanoa, onko tarkoitus maalata lasten poskiin hakaristejä vai muita muinaisintialaisia hyvän onnen symboleita, mutta se on selvää, että tapahtuma on umpirasistinen.

suomi-yhteinenasiamme

LOUNAISPUISTO, Minna Canthin katu 11

Koko perheen tapahtuma, jossa esittäytyy isänmaallisia toimijoita.
Lapsille mm. ilmapalloja, kasvomaalausta ja poniratsastusta (12-13).

Tule tutustumaan, kysymään ja kuuntelemaan.

Myynnissä myös support tuotteita.

Muita järjestäjätahoja Suomi – yhteinen asiamme -tapahtumassa ovat Facebook-tapahtuman mukaan Suomen Sisu, Itsenäinen Suomi ry, Homma-foorumi, Keski-Suomen Perussuomalaiset Nuoret, Rajat kiinni, Finnish Defence League ja Pelasta Suomi, eli tämänhetkisen suomalaisen äärioikeiston kaikki silmäätekevät.

Ja kyllä: mukana ovat Keski-Suomen Perussuomalaiset Nuoret. Vaikka Perussuomalaiset ovat puolueena vältelleet rasisteiksi leimautumista, heidän keskisuomalaisella nuorisojärjestöllään ei ole mitään estoja esiintyä samassa rintamassa Odinin soturien kanssa. Facebook-eventtiin on toiseksi pääjärjestäjäksi merkitty salolainen perussuomalaisten varakaupunginvaltuutettu Jani Salomaa, jonka Varsinais-Suomen käräjäoikeus erotti maaliskuussa lautamiehen tehtävistä rasististen ja herjaavien some-kirjoitusten takia.

Lounaispuistoa vuokraa Jyväskylän kaupunki. Tietänevätkö luvan käsitelleet virkamiehet, minkälaista tapahtumaa siellä ollaan järjestämässä?

Minne katosivat rasistien miljardit?

Jyväskylässä järjestetään huomenna Jotain rajaa! -mielenosoitus, jossa vastutetaan ”hallituksen hallitsematonta ja vastuutonta politiikkaa” turvapaikka-asioissa. Järjestäjät näyttävät mielenosoituskutsujensa perusteella olevan huolissaan ennen muuta Suomen taloudesta.

Mainosteksti alkaa jykevästi:

Maahamme on tänä vuonna tulossa yli 50 000 turvapaikanhakijaa. Jo yksin tämän vuoden tulijoiden vuosittainen kuluerä lähentelee miljardia.

Isoja numeroita. Harmi vain, että ne ovat täysin tuulesta temmattuja.

Sisäministeriön tämänhetkinen arvio vuonna 2015 saapuvien turvapaikanhakijoiden määrästä on 30 000 – 35 000. Kustannusten laskeminen onkin sitten monimutkaisempi operaatio, ja miljardia lähenteleviinkin lukuihin voidaan päästä riittävän luovilla laskutoimituksilla, mutta niillä alkaa olla aika vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Maahanmuuton kustannuksista huutelu on perinteisesti kuulunut perussuomalaisten lempipuuhiin, eikä niin pientä maahanmuuttoon tai kehitysapuun liittyvää summaa olekaan ettei se olisi pois Uudelta Lastensairaalalta, Heinolan reumasairalalta sekä muilta valkoihoisia, kristittyjä ja rehellisiä suomalaisia hoitavilta instituutioilta. Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen perusta on julkaissut Samuli Salmisen raportin maahanmuuton kustannuksista, jossa maahanmuuton arveltiin kokonaisuutenaan maksavan Suomelle 700 miljoonaa vuodessa.

Kovin tarkkaa tarkastelua numerot eivät kuitenkaan kestä, vaan näin suureen lukuun päästäkseen Salmisen täytyi jakaa kaikkien julkishyödykkeiden kustannukset tasan kaikille. Se tarkoittaa, että jos 5 prosenttia Suomessa oleskelevista on maahanmuuttajia, maahanmuuton kustannuksiksi lasketaan silloin esimerkiksi 5 prosenttia maanpuolustusmenoista. Jopa kaltaiseni humanisti ymmärtää, ettei tällaisissa laskelmissa ole päätä eikä häntää.

Huomautin näistä ongelmista Jotain rajaa! -mielenosoituksen Facebook-sivulla, ja vaikka vastaanotto oli aika kylmäkiskoinen ja kommenttini poistettiin pian, niin yllätyksekseni tapahtuman järjestäjät päätyivät kuitenkin muuttamaan esittelytekstejä. Nyt maahanmuuttao vastustetaan, koska

Maahamme on tänä vuonna tulossa arviolta 30 – 35 000 turvapaikanhakijaa. Tämä on johtanut 452 miljoonan euron lisärahoitustarpeeseen tilanteessa, jossa valtio muutenkin velkaantuu nopeasti.

Arvio turvapaikanhakijoiden määrästä väheni 40 prosenttia ja kustannukset putosivat alle puoleen. Ikävä kyllä keskustelijoiden vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan ei laskenut puoleen, mikä on omituista, koska Suomen taloudesta huolissaan olevienhan luulisi olevan innoissaan näin hyvistä uutisista.

”Nämä kulut ovat yksi seikka, miksi vastustan tilannetta”, yksi rehellisimmästä päästä oleva rasisti myönsi. ”Yksi on suomalaisuuden katoaminen, yksi on islamisaatio…. ja näitä riittää.”

Joka tapauksessa hyvät uutiset eivät lopu tähän. Valtio on kyllä tehnyt tänä vuonna neljä lisätalousarviota, joiden yhteisvaikutus kohoaa jonnekin puolen miljardin kieppeille. Siitä on kuitenkin maahanmuuton kustannuksiin sijoitettu vain murto-osa, nopeasti laskien vähän yli 100 miljoonaa. Jos joku on kiinnostunut tarkemmista luvuista, tiedot löytyvät Valtiovarainministeriön sivuilta.

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä summat kuvaavat tietysti vain turvapaikanhakijoista aiheutuneita kuluja. Yhteiskunta saa toisaalta myös tuloja, kun vastaanottokeskuksiin ja hallintoon palkataan työntekijöitä, jotka pääsevät pois työttömyyskortistosta ja maksavat palkoistaan veroja, tai kun turvapaikanhakijat käyttävät pientä sosiaaliturvaansa kulutukseen, mistä rahaa valuu arvonlisäveron muodossa valtion kassaan ja niin edelleen. Tietenkään nämä summat eivät päätä huimaa, mutta joku merkitys kokonaisuuteen niilläkin on.

Pitäisi myös muistaa, että kotouttaminen tuottaa mahdollisesti muita hyötyjä pitemmällä aikavälillä, kun maahan saapuneet aikanaan siirtyvät työelämään. Ensimmäisten kuukausien aikana se ei ole lain mukaan edes mahdollista, vaikka heillä olisi koulutus ja ammatti. Myös kielen oppiminen ottaa oman aikansa.

Toisaalta pelkistä kustannuksista puhuminen on hieman vastenmielistä, kun kyse on kuitenkin lopulta ihmisistä, joilla on oikeus suojeluun. Kansainvälisten sopimusten mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, ja jokainen hakemus on käsiteltävä lakien mukaan.

Siksi aion mennä huomenna Jotain rajaa rasismille -vastamielenosoitukseen. Tule sinäkin!

PS: Tässä vielä kolme Jotain rajaa -porukalle esittämääni kysymystä, joihin en koskaan saanut vastauksia. Jos joskus löydätte jostain maahanmuuton vastustajan, joka osaa vastata näihin, kuulisin siitä mielelläni.

  1. Pointtinne on, että pakolaisia tulee nyt niin paljon, että heidän vastaanottamisensa tulee liian kalliiksi. Jos näin on, niin mikä olisi sitten hyväksyttävä pakolaismäärä ja paljonko olisitte valmiita heidän vastaanottamisestaan maksamaan?
  2. Mikä on kestävä moraalinen perustelu sille, että Suomi voisi kieltäytyä vastaanottamasta pakolaisia, jonka henki on vaarassa lähtömaassa? Turvapaikkaprosessissa selvitetään, onko henkilö oikeutettu kansainväliseen suojeluun (ja osalla turvapaikanhakijoista vastaus on todennäköisesti ei), joten eikö nykyinen järjestelmäkin huolehdi ns. ”turvapaikkaturismista”, jolle vaaditte loppua?
  3. Sanotte, että haluatte kohdentaa resurssit paremmin hädänalaisten ihmisten auttamiseen. Mitä se tarkoittaa? Vaaditteko esimerkiksi lisää kehitysapua ja paljonko?

Kaksi asiaa, joista olin oikeassa vuonna 2014

Olen seurannut hybristä tihkuen kahta kehityskulkua, joista paasasin — välillä ehkä turhankin kiihkeästi — viime vuonna. Näyttää vahvasti siltä, että saatoin olla oikeilla jäljillä ainakin näistä:

1. Tapio Puolimatka käytti lähdeviitteitä epärehellisesti

Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatkan ristiretki tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ei tuottanut tulosta, kun eduskunta hyväksyi Tahdon 2013 -kampanjan kansalaisaloitteen hänen asiantuntijalausunnostaan ja muista kirjoituksistaan huolimatta. Perussuomalaisten Mika Niikko ja muut lakia raivokkaimmin vastustavat kansanedustajat saivat Puolimatkan teksteistä vettä myllyynsä ja toistelivat niitä puhujanpöntöstä eduskunnassa.

Puolimatka käytti lähdeviitteitä, puhui tutkimuksista ja vaikutti akateemiselta, joten hän oli seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kannattajille tärkeä hahmo. Professorin tekstejä referoimalla saattoi edes yrittää vaikuttaa jotenkin sivistyneeltä päätöksentekijältä, jolla oli muitakin perusteita näkemyksilleen kuin jurakauden ennakkoluulot.

Puolimatka ei kuitenkaan ollut aivan rehellinen viittauksissaan, kuten marraskuussa väitin. Puolimatka perusteli tuolloin Keskisuomalaisessa Frank Furstenbergin tutkimuksilla teesejään kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman turmiollisesta vaikutuksista. En tunne kasvastustiedettä juuri lainkaan, mutta jo aika kevyt perehtyminen riitti sen selvittämiseen, että oikeasti professori Frank Furstenberg on aivan eri mieltä Puolimatkan kanssa.

Puolimatka siis suoraan sanoen valehteli kirjoituksessaan, ja tämä näyttää olleen hänen strategiansa laajemminkin. Tyyppi nimeltä Joonas Mattsson on tehnyt Puolimatkan toiminnasta valituksen Jyväskylän yliopiston rehtorille, ja tällä hetkellä asiasta on käynnissä selvitys. Vastaansanomattomimmin Puolimatkan epärehellisyyden voi todeta Mattssonin vastineesta Puolimatkan omaan vastineeseen. Kehotan vahvasti kaikkia asiasta kiinnostuneita tutustumaan siihen.

Selittelyn varaa pitäisi olla aika vähän, mutta saa nähdä, minkä ratkaisun Jyväskylän yliopisto tekee tässä asiassa.

2. Israel on aikamoinen roistovaltio

Gazan konfliktin aikaan viime vuoden heinä-elokuussa tulin väitelleeksi sekä internetissä että todellisessa elämässä monien sellaisten ihmisten kanssa, joiden näkökulma meneillään olevaan kriisiin oli tiivistetysti ”Israel on oikeassa”.

Jostain syystä suuri osa näistä tyypeistä oli konservatiivisia kristittyjä ja kristillisdemokraatteja, mutta ainakaan itselleni ei koskaan täysin selvinnyt, miksi juuri he haluavat faktoista riippumatta puolustella Israelia. Kuulemma Raamatussa lukee asiasta jotain, mutta en ole itse onnistunut löytämään kohtaa, jossa sanottaisiin, että ambulanssien ja siviilien ammuskelu, voimalaitoksen tuhoaminen tai humanitaarisen kriisin aiheuttaminen olisi kannatettavaa.

Israel on yrittänyt hankaloittaa Gazan sotatoimien tutkimista, mutta nyt puoli vuotta myöhemmin faktat alkavat tulla julki. Olen silmäillyt ensimmäistä laajempaa silminnäkijähavaintoihin ja todistusaineistoon perustuvaa selvitystä Israelin toimista sodassa, ja valitettavasti joudun pitämään kiinni aiemmasta väitteestäni, jonka mukaan Israel käyttäytyy kuin rasistinen roistovaltio.

Näyttää olevan selkeitä todisteita tapauksista, joissa Israelin armeija esti siviilejä pääsemästä turvaan, käytti heitä ihmiskilpinä ja teki muita härskejä ihmisoikeusrikkomuksia. Kristillisdemokraattisten tuttavieni todistelut siitä, että ”Israel pyrkii kaikin keinoin vähentämään hyökkäystensä kuolonuhreja”, ovat siis osoittautumassa yhtä tuulesta temmatuiksi kuin Puolimatkan todistelut.

Voitin Portin novellikilpailun!!1!

Voitin eilen ensimmäisen palkinnon Tampereen science fiction -seuran julkaiseman Portti-lehden novellikilpailussa. Aikamatkailua käsittelevän tarinan nimi oli Didin historiat ja se julkaistaan Portin numerossa 4/2014.

Aika siistiä! Laitan tähän gif-animaation bailaavasta kissasta.

party-hard-cat

Palkinnon suuruus on 2000 Euroopan rahaa, eli taloudellisesti se on tietysti kaltaiselleni köyhälle humanistille iso juttu (Kirjailijaliiton selvityksen mukaan kaksi tonnia oli ainakin vielä muutama vuosi sitten itse asiassa suomalaisen kirjailijan mediaanivuositulo kaunokirjallisesta työstä, eli se on kirjallisuusskenessä ihan kohtuullinen summa). Vielä isompi juttu on kuitenkin se että on hienoa menestyä kilpailussa, jonka ovat aiemmin voittaneet muun muassa Pasi Ilmari Jääskeläisen Laurelia etsimässä (1995) ja Markku Soikkelin Tänä vuonna Mariobadissa (2006), jotka ovat mielestäni ehkä kaikkien aikojen parhaita kotimaisia novelleja, jos pitäisi valita vain kaksi.

Vielä pieni anekdootti:

Palkinnosta ilmoitettiin minulle sen verran myöhään, että olin siinä vaiheessa jo ehtinyt kuvitella kisan ratkenneen. Kilpailussa jaetaan noin 15 palkintosijaa ja kunniamainintaa, ja ajattelin siis, että tekstini ei päässyt tähän joukkoon — mikä oli hienoinen pettymys, koska olen aiemmin saanut samassa kilpailussa kunniamainintoja (mielestäni) vähän heikommillakin novelleilla.

2.12. kirjoittelin päiväkirjaani mahdollisia syitä sille miksei novelli menestynyt ja mitä asioita muuttamalla mahdollisuudet olisivat olleet paremmat. Lista oli tällainen:

  • Liikaa juonen rautalangasta vääntämistä
  • Liikaa kysymyslauseita
  • Liikaa väkivaltaa
  • Liikaa dialogia

Tuomareita kuitenkin ilmeisesti viehätti juuri tämä väkivallan ynnä muiden piirteiden määrä. Kunhan Portti 4/2014 ilmestyy, itse kukin voi tietysti tehdä oman arvionsa. Odotan mielenkiinnolla muiden näkemyksiä, koska en etukäteen näyttänyt tekstiä kuin yhdelle lukijalle.

Tässä vielä novellikilpailun tuloslista:

  • 1. palkinto: Oskari Rantala: Didin historiat
  • 2. palkinto: Lotta Dufva: Paha, maahasi pakene
  • 3. palkinto (jaettu): Inkeri Kontro: Takaisin valoon
  • 3. palkinto (jaettu): Maarit Leijon: Punainen professori
  • Kunniamaininnat:
    • M.R. Hämäläinen: Rautakala
    • Marko Järvinen: Huonekalukuiskaaja
    • Jussi Katajala: Tähdenlentoja
    • Inkeri Kontro: Lyhyitä vuosia
    • Merja Mäki: Hän jäi vain lepäämään
    • Liisa Näsi: Käkihaukka
    • Mikko Rauhala: Maailman siivu
    • Teijo Sikkilä: Kaatopaikka 6
    • M. G. Soikkeli: Haamukirjoittaja
    • Marko Susimetsä: Susiveri
    • Jouni Tomberg: Elonkorjuun aika

Palkintojenjakoseremoniasta on ehtinyt blogata ainakin Markku Soikkeli, jolla on muutama valokuvakin tapahtumasta.

Miksi professori ei puhu totta?

Professori Tapio Puolimatka koetti viime torstain Keskisuomalaisessa vakuuttaa lukijansa siitä, että tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen olisi tuhoisaa erityisesti lasten hyvinvoinnin kannalta. On syytä huomauttaa, etteivät kaikki esitetyt argumentit kestä kriittistä tarkastelua.

Puolimatkan mukaan yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa vallitsee yksimielisyys siitä, että lapselle on parasta kasvaa hänen biologisten vanhempiensa muodostamassa eheässä avioperheessä. Tätä hän perustelee sitaatilla professori Frank Furstenbergin tutkimuksesta.

Olisi kuitenkin ollut asiallista mainita, ettei Furstenberg vastusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Hän on päinvastoin kampanjoinut sen puolesta, ettei hänen tutkimuksiaan käytettäisi keppihevosena tasa-arvoista avioliittoa vastaan Yhdysvaltojen eri osavaltioissa.

”Yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei tue [–] kantaa, jonka mukaan kahden eri sukupuolta olevan tai biologisen vanhemman läsnäolo muodostaisi ’optimaalisen’ ympäristön kasvattaa lapset”, Furstenberg kirjoitti yhdessä useiden muiden sosiologian tutkijoiden kanssa kirjeessä oikeusistuimelle vuonna 1997. Heidän mukaansa lasten hyvinvointiin vaikuttavat olennaisimmin muut tekijät kuin perheen vanhempien sukupuoli.

Suomessakin asiantuntijaorganisaatioissa vallitsee varsin suuri yksimielisyys siitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki tulisi säätää. Lain puolesta ovat ottaneet kantaa muun muassa Väestöliitto, Pelastakaa lapset, Mannerheimin lastensuojeluliitto, lapsiasiavaltuutettu, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE, sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Lääkäriliitto ja Mielenterveyden keskusliitto.

Toivon, että tasa-arvoisesta avioliittolaista päättävillä kansanedustajilla on rohkeutta luottaa asiantuntijoihin enemmän kuin omiin ennakkoluuloihinsa.