Aihearkisto: Seurakuntavaalit 2014

Seurakuntavaalien tuloksista ja kirkon hyväksikäyttämisestä

Sain seurakuntavaaleissa 110 ääntä. Mahtava äänipotti on ainakin kaksi tai kolme kertaa suurempi kuin mitä uskalsin toivoa.

Halusin tietysti suhtautua vaaleihin optimistisesti, mutta tilanne ei näyttänyt kovin valoisalta. Huomattava osa ystävistäni ja tuttavistani ei kuulu kirkkoon lainkaan, eikä siis saa äänestää. Kirkon jäsenistäkin 88 prosenttia jätti Jyväskylässä äänestämisen väliin, joten uurnille vaivautuivat vain kaikista eniten kirkollisesta elämästä kiinnostuneet. He ovat arvomaailmaltaan keskimääräistä kirkon jäsentä konservatiivisempia tasa-arvo- ja perhepoliittisissa kysymyksissä sekä raamatuntulkinta-asioissa, kun taas pidän itseäni päinvastoin jonkinlaisena äärilaidan liberaalina. Näkemysteni radikaalisuus on tietysti suhteellista, mutta koska kirkon päätöksentekijöiden valtavirran mielipiteet ovat niin vanhoillisia taantumuksellisia perinteisiä, sille ei voi mitään, että asetun itse aika kauas kirkollisen keskustelun spektrin reuna-alueelle.

Kaikesta huolimatta sain 15. eniten ääniä Jyväskylän seurakunnassa. Suuri kiitos jokaiselle yli sadasta äänestäjästä — samoin kuin kaikille niille, jotka suosittelivat äänestämistäni muillekin (teitäkin oli ainakin muutamia)! Yritän olla luottamuksenne arvoinen ja edistää parhaani mukaan asioita, joista puhuin ennen vaaleja ja joiden takia minua (todennäköisesti) äänestitte.

Äänimäärä riitti tällä kertaa valitsijayhdistyksemme ensimmäisen varajäsenen paikkaan. Parempikin sijoitus oli lähellä, sillä vasemmistolaisten Sydän Vasemmalla -lista ei olisi tarvinnut kuin 12 ääntä enemmän, jotta olisimme saaneet toisen paikan kirkkovaltuustosta. Vaalimatematematiikka ei tällä kertaa ollut suosiollinen, sillä kaikilta muilta listoilta samalla äänimäärällä olisi päässyt kirkkaasti läpi, mutta en voi olla katkera, koska tulos oli kuitenkin paljon parempi kuin odotin.

srk-vaali

Osallistun siis kirkkovaltuuston toimintaan aina silloin kun valtuutettumme kansanedustaja Eila Tiainen ei kerkeä paikalle. Luultavasti näin käy silloin tällöin, sillä kansanedustajilla on omat kiireensä.

Yleisesti en oikein osaa vaalitulosta sen paremmin kommentoida. Jyväskylässä suurin häviäjä oli sitoutumattomien seurakuntalaisten lista ja suurin voittaja Keskusta, mutta vaikea sanoa, mitä se käytännössä merkitsee. Molemmilla listoilla lie mukana monenlaisia ihmisiä. Se tuli tietysti vähän puun takaa, että Vasemmistoliitto on Jyväskylässä suurempi kirkkopuolue kuin esimerkiksi Vihreät ja Perussuomalaiset. Mutta hyvä näin.

Kun aiemmin mainitsin kirkon päätöksentekijöiden perinteiset mielipiteet, tarkoitin tietysti vain vaaleilla valittuja maallikkopäättäjiä. Heidän mielipiteensä kuvaavat kirkon jäsenten seitsemäsosan näkemyksiä, mutta kuusi seitsemästä jätti äänestämättä. Olen luottavainen, että äänestämättä jättäneistä 85 prosentista (Jyväskylässä 88 prosentista) huomattava määrä ei esimerkiksi halua kirkon syrjivän seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, vaikka kirkkovaltuustoon valittujen enemmistö onkin valmis pitämään kiinni nykyisistä käytännöistä. Myös merkittävä osa papeista ajattelee samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta toisin kuin kirkolliskokous. Niitä muutoksia, jotka minä ja monet muut haluaisivat kirkossa nähdä ja jotka ovat muissa Pohjoismaissa jo toteutuneet, taidetaan valitettavasti joutua Suomessa odottamaan vielä monien vuosien ajan. Sitä en sen sijaan epäile hetkeäkään, mikä lopputulos tulee olemaan.

Kirkon ulkopuolella tasa-arvo kyllä etenee, ja kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on lähiaikoina tulossa eduskunnan käsittelyyn. Kaksi kolmesta suomalaisesta tukee avioliittolain muutosta, mutta vanhoillisesti taantumuksellisesti homofobisesti perinteisesti ajattelevat kansanedustajat voivat vielä onnistua kaatamaan sen, varsinkin parin eduskunnassa tapahtuneen henkilövaihdoksen jälkeen. Tässä keskustelussakin kirkko on vilahdellut mukana, raivostuttavasti enimmäkseen ei-puolen lyömäaseena.

Viimeksi toissapäivänä  A-Studion keskustelussa Perussuomalaisten korkeimmin profiloitunut seksuaalivähemmistöjen avioliittojen vastustaja, lakivaliokunnassa vaikuttava helluntailainen kansanedustaja Mika Niikko paukutti pöytään kohtuullisen absurdeja orwellilaisia visioita kirkkojen sananvapauden katoamisesta, kristittyjen noitavainoista ja muista vitsauksista, jotka tasa-arvoisesta avioliittolaista seuraisivat.

jesus_says_your_argument_is_invalid

Jostain syystä hän unohti mainita, että sekä kirkon jäsenistä että papeista suurempi osa kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia kuin vastustaa. Ja vaikka kirkkojen ja niiden jäsenten mielipide olisi mikä hyvänsä, niiden ei pitäisi vaikuttaa päätökseen, sillä asia ei kuulu kirkoille pätkääkään. Tasa-arvoinen avioliittolaki säätelee ainoastaan maistraatissa solmittavia siviiliavioliittoja, eikä Raamatun muinaisilla kirjoittajilla tietenkään pitäisi olla valtaa määrätä, miten sekulaarissa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa seksuaalivähemmistöjen avioliittoasiat järjestetään.

Kaikki eivät tietenkään ole samaa mieltä. Olen seurannut aika tyytymättömänä kymmenien pastorien tuoreen videokannanoton aiheuttamaa keskustelua, jossa argumentit pyörivät yksiulotteisella Raamattu-sitä-ja-Raamattu-tätä -akselilla. (Se ei tietysti ole välttämättä kovin suuri uutinen, etteivät nettikeskustelut aina ole laadukkaimpia mahdollisia.) Alla pätkä Kotimaa-lehden kommenttiosastosta, josta olisi varmaan ollut viisainta vain pysyä kaukana.

kotimaa

Muotoilen tähän loppuun lyhyen muistilistan kansanedustajille ja muille asian kanssa painiville:

  1. Tasa-arvoinen avioliittolaki säätelee ainoastaan maistraatissa solmittavia siviiliavioliittoja. Älä sotke siihen uskontoa.
  2. Mitään todisteita siitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki vaikuttaisi haitallisesti lapsiin, ei ole. Erilaisia uhkia ovat esitelleet jotkut seksuaalivähemmistöjen oikeuksien laajentamista uskonnolliselta pohjalta vastustavat ihmiset, näkyvimmin ehkä meidän yliopiston professori Tapio Puolimatka, jonka argumentteihin on esitetty varsin perusteellista kritiikkiä mm. täällä, täällä, täällä ja täällä. Aika kattava arsenaali tutkimuksista asiaan liittyen löytyy myös Suomen psykologiliiton Psykologi-lehden numerosta 3/2007, ja siinäkin johtopäätökset ovat täysin päinvastaiset.
  3. Siinäpä se sitten olikin.

Konservatiivit sanelevat kirkon linjan

Kirjoitin Jyväskylän ylioppilaslehden tuoreimpaan numeroon seurakuntavaalipoliittisen mielipidekirjoituksen. Se oli tällainen:

Seurakuntavaaleissa 9.11. ratkaistaan, miten kirkko suhtautuu sateenkaaripareihin. Vaaleissa valitaan seurakuntien paikalliset luottamushenkilöt, jotka päättävät kirkolliskokouseen eli kirkon korkeimpaan päätöksentekoelimeen lähetettävistä edustajista.

Viime seurakuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti kirkon jäsenistä vain kuudesosa, ja tulokset olivat sen mukaisia. Ahkerimmin uurnilla kävivät vannoutuneimmat kirkkokonservatiivit, joten esimerkiksi vaatimukset samaa sukupuolta olevien parien parisuhteiden siunaamisesta eivät ole edenneet. Ruotsin mallin mukaista kirkollista sukupuolineutraalia avioliittoa ei ole uskallettu edes nostaa keskusteluun.

Kun kirkolliskokouksessa päätettiin parisuhteensa rekisteröineille järjestettävästä vapaamuotoisesta rukoushetkestä — varsin pienestä ja riittämättömästä myönnytyksestä –, jotkut edustajat puhuivat vakavalla naamalla siitä, kuinka päätös johtaa pedofilian hyväksymiseen ja kristittyjen vainoihin. He ovat myös vaatineet, ettei seurakuntiin tulisi voida palkata homoseksuaaleja työntekijöitä.

Kirkon jäsenistä valtaosa ei kuitenkaan jaa näitä konservatiivisia arvoja eikä kannata homoseksuaalien syrjintää kirkossa. Päivi Räsäsen suureksi harmiksi jopa papeista suurempi osa kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia kuin vastustaa. Toistaiseksi kuitenkin äänekäs konservatiivisten maallikkopäättäjien vähemmistö on onnistunut torppaamaan homoseksuaalien tasa-arvoiset oikeudet.

Lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta saarnaava kirkko, joka syrjii jäseniään seksuaalisen suuntautumisen perusteella on tekopyhä. Tarvitaan muutosta, mutta se ei tapahdu niin pitkään kuin viisi kuudesta kirkon jäsenestä jättää äänestämättä.

Oskari Rantala
Seurakuntavaaliehdokas, Sydän vasemmalla -valitsijayhdistys

Seurakuntavaalit ovat kansanäänestys homoseksuaalien oikeuksista kirkossa

(Tässä kirkkopoliittinen mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin päivän Keskisuomalaisessa otsikolla Hyvä syy äänestää seurakuntavaaleissa.)

Seurakuntavaaleissa jättää äänestämättä viisi kuudesta kirkon jäsenestä. Kirkkodemokratian kannalta se on katastrofi, mutta sinänsä tilanteessa ei ole mitään omituista. Vaaleilla valittavat kirkkovaltuustot päättävät paikallisseurakuntien asioista, jotka ovat — niin tärkeitä kuin ne ovatkin — harvoille seurakuntalaisille erityisen merkityksellisiä.

Kirkossa kyllä tehdään isoja päätöksiä, jotka kiinnostaisivat ihmisiä, mutta moniportainen päätöksentekojärjestelmä tekee omien vaikutusmahdollisuuksien hahmottamisesta vaikeaa. Emme esimerkiksi pääse suoraan valitsemaan jäseniä kirkolliskokoukseen eli kirkon tärkeimpään päätöksentekoelimeen.

Eniten äänioikeuttaan käyttävät aktiivisimmat kirkossakävijät ja konservatiivisten herätysliikkeiden kannattajat, jotka ovat näkemyksiltään huomattavasti peruskristittyä vanhoillisempia. Alhainen äänestysprosentti ja mutkikas päätöksentekojärjestelmä takaavat, että konservatiivien on helppo jarruttaa kaikkia uudistuksia.

Kuvaavimpia esimerkkejä ovat naisten ja homoseksuaalien oikeudet. Naispappeuden hyväksymisen jälkeenkin naiset olivat kirkossa kymmenien vuosien ajan kakkosluokan ihmisiä, sillä kirkolliskokous halusi taata myös toisin ajatteleville mahdollisuuden toimia ”vakaumuksensa mukaan” — eli jatkaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Homoseksuaalien kohdalla tilanne on vielä surkeampi, eikä tasa-arvo ole toteutunut vieläkään. Heidän parisuhteitaan ei edes siunata, puhumattakaan siitä, että ne olisivat samalla viivalla heteroavioliittojen kanssa, kuten niiden tulisi tasa-arvoisessa kirkossa olla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kirkon työntekijät ovat kohdanneet painostusta ja häirintää vielä 2000-luvullakin.

Tämän on muututtava. Rakkautta ja oikeudenmukaisuutta saarnaava kirkko on epäuskottava ja tekopyhä niin pitkään kuin yhden ihmisryhmän syrjintä saa jatkua.

Seurakuntavaaleissa meillä kirkon jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa myös isoihin asioihin. Nämä vaalit ovat — tärkeiden seurakuntien hallintoon ja toimintaan liittyvien päätösen lisäksi — myös kansanäänestys homoseksuaalien oikeuksista kirkossa, sillä nyt valittavat kirkkovaltuutetut päättävät kirkolliskokousedustajista.

Se on hyvä syy tehdä poikkeus ja äänestää.

OSKARI RANTALA
Seurakuntavaaliehdokas, Sydän vasemmalla

Ehdolla seurakuntavaaleissa

Olen loka-marraskuun vaihteessa järjestettävissä seurakuntavaaleissa ehdolla Jyväskylän kirkkovaltuustoon.

Mitä haluan?

Haluan pitää seurakunnan ja kirkon päätöksenteossa esillä ennen muuta kahta asiaa: kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta sekä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Lyhyesti: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille samat oikeudet ja panostuksia diakoniatyöhön eli taisteluun köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan.

Tällä hetkellä kirkko syrjii homoseksuaaleja. Voimassa on epämääräinen kompromissi: kirkko ei pidä homoseksuaaleja enää sairaina eikä syntisinä, ja heidän sekä heidän parisuhteidensa puolesta saa rukoilla, mutta parisuhteita ei kuitenkaan siunata, eikä niitä pidetä yhtä arvokkaina kuin heterosuhteita.

Tilanne on absurdi ja surullinen. Viimeisetkin perusteet erilaisten suhteiden eriarvoiselle asemalle on kuopattu aikoja sitten, mutta kirkolliskokouksen vanhoillinen enemmistö haraa vastaan ja jarruttaa muutoksia. Väitän, että rakkaudesta saarnaava kirkko, joka kieltää homoja rakastamasta, on tekopyhä.

Suomalainen mielipideilmasto on muuttunut lopullisesti, ja muutos tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Mitä pikemmin, sen vähemmän kirkko menettää jäseniä, jotka eivät halua kuulua syrjintää tukevaan instituutioon. Esimerkiksi Ruotsissa luterilainen kirkko vihkii avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

Yhdenvertaisuusasioiden lisäksi pidän tärkeänä erityisesti diakoniatyötä, jonka merkitys eriarvoistuvassa yhteiskunnassa kasvaa jatkuvasti. Suuret tulo- ja varallisuuserot aiheuttavat köyhyyttä, toivottomuutta ja syrjäytymistä, ja myös kirkon tulee toimia niitä vastaan. Sosiaaliturvan järjestäminen ei ole kirkon tehtävä, mutta kirkko voi ja sen pitää mielestäni auttamistyön lisäksi kamppailla kristillisistä lähtökohdista käsin armollisemman yhteiskunnan ja maailman puolesta.

Toinen puoli oikeudenmukaisuudesta liittyy omaisuuden ja hyvinvoinnin globaaliin jakautumiseen. Mielestäni meillä vauraiden teollisuusmaiden asukkailla on velvollisuus tukea kehitysyhteistyötä ja aineellisen hyvinvoinnin tasaamista. Globaali etelä on köyhä ja pysyy köyhänä niin pitkään kuin maailmantalouden mekanismit riistävät kolmannen maailman valtioilta kehittymisen mahdollisuudet. Siksi tarvitaan myös keskustelua velkojen anteeksiantamisesta, varainsiirtoverosta ja muista maailmantalouden uudistamiskeinoista. Myös kirkko voisi olla asiassa aktiivinen, sillä sillä on paljon kehitysyhteistyöosaamista.

Tarkemmin mielipiteisiini voi tutustua vaalikoneessa. Valitsijayhdistykseni on vasemmistolainen Sydän vasemmalla -vaalilista, jonka kaikki ehdokkaat ja esittely löytyvät täältä.

Miten minua voi äänestää?

Mikäli haluat äänestää minua, se on mahdollista ennakkoäänestyspäivinä 27.-31.10. sekä vaalipäivänä 9.11. Ennakkoäänestyspäivien äänestyspaikat löytyvät täältä. Vaalipäivänä äänestetään Taulumäen kirkossa.

Saat äänestää, jos olet 16 vuotta täyttänyt Jyväskylän seurakunnan jäsen.

Yhteys

Mikäli haluat ottaa yhteyttä, se onnistuu sähköpostilla (oskaripisterantala ät gmail.com) tai tänne kommentoimalla.

(Varoitan etukäteen, että aion poistaa kaikki kommentit, joissa suhtaudutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin epäkunnioittavasti.)