Aihearkisto: Raha

Lapset kärsivät Jyväskylän leikkauslinjasta

Olen seurannut Jyväskylän sivistyslautakunnassa nyt neljän vuoden ajan, miten kaupungintalouden ”tasapainottaminen” on vaikuttanut lasten ja nuorten palveluihin. Jälki on ollut aika karua, ja leikkauspölkylle on yritetty nostaa käytännössä kaikki mahdollinen perhepuistoista koulunkäynninohjaajiin ja kehitysvammaopetuksesta päivähoitoon.

Osa leikkauksista on onnistuttu lautakunnassa yhteistyöllä torjumaan, mutta kaupungin hyvinvointikertomuksesta jokainen voi lukea, mihin suuntaan tilanne on kehittymässä.

Yksi iso ongelma on se, että kaupunginvaltuusto on täynnä vanhoja ukkoja, jotka tuijottavat vain budjetin loppusummaa eivätkä ymmärrä, että lasten ja nuorten palveluihin satsaaminen on sekä sosiaalisesti että taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi pienten lasten vanhempia ei valtuustossa juuri ole, vaan päivähoitoleikkauksien puolesta äänestävät siellä ihmiset, joilla ei ole asiaan mitään kosketusta. Asian täytyy muuttua, ettei lyhytnäköinen leikkauspolitiikka jatku myös ensi kaudella.

Alla tänään (6.4.2017) Keskisuomalaisessa julkaistu mielipidekirjoitukseni.

Lapset kärsivät Jyväskylän leikkauslinjasta

Valmisteilla oleva Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus on karua luettavaa, mutta tulosten ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Kaupunki on hoitanut talouttaan jo pitkään leikkaamalla ja kuntalaisten palveluja karsimalla. Erityisen huolestuttavia ovat lapsiin liittyvät tiedot.

Köyhyysrajalla elävien lapsiperheiden määrä on kolminkertaistunut 1990-luvun jälkeen, ja tänään jyväskyläläislapsista useampi kuin joka kymmenes kasvaa hyvin pienituloisessa perheessä.

Myös toimeentulotukea saavien perheiden osuus on kasvussa, ja vähävaraisuus, matala koulutus, työttömyys, yksinäisyys ja runsas päihteidenkäyttö usein periytyvät sukupolvelta toiselle. Vaikka monet voivat hyvin, hyvinvointi jakautuu liian epätasaisesti.

Hyvinvointikertomuksessa nousee vahvasti esiin, että kiusaaminen on kouluissa edelleen vakava ongelma. Esimerkiksi koulutuksen ulkopuolelle jääneistä ja muista ongelmista kärsivistä nuorista, joita kohdataan etsivässä nuorisotyössä, lähes kaikki ovat kokeneet kiusaamista.

Ongelmat eivät korjaudu itsestään, vaan tarvitaan panostuksia perheiden ja lasten hyvinvointiin – suomeksi siis rahaa. Poliittista tahtoa tähän ei kuitenkaan meinaa löytyä, vaan sen sijasta lasten palvelut ovat olleet koko valtuustokauden leikkauspöydällä.

Luokkakoot kasvavat ja kouluissa on jopa 26 oppilaan ykkösluokkia. Päiväkodeissakin lapsiryhmien koko voi kasvaa pitkälle yli 20:n johtuen osapäiväisten lasten tilastointitavasta.

Jokainen voi kuvitella, miten liian suuret ja äänekkäät ryhmät vaikuttavat pieniin lapsiin. Miten lasten ongelmiin voidaan päiväkodissa tai koulussa puuttua, jos opettajilla ei ole aikaa muuhun kuin kaikista akuuteimpien konfliktien estämiseen?

Myös koulukuraattoreita ja psykologeja on Jyväskylässä vähemmän kuin kaikissa muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kaupunginvaltuustossa on vastikään runnottu läpi muun muassa päivähoito-oikeuden rajoittaminen, vaikka Suomen jokainen lastensuojelun alan asiantuntijajärjestö oli sitä vastaan.

Rajaus on hankaloittanut jopa joka kymmenennen palveluita käyttävän perheen arkea, ja erityisen suuria ongelmia se on aiheuttanut pienituloisille ja pätkätyöläisille, joiden arki on ennestäänkin haastavaa.

Valitettavasti politiikka on sellaista kuin millaisia päättäjätkin ovat. Kaupunginvaltuuston keski-ikä on yli 50 vuotta.

Lähes kaikki valtuutetut ovat hyväpalkkaisissa ja kokopäiväisissä töissä, ja päivähoitoikäisiä tai edes kouluikäisiä lapsia on ani harvoilla. Niinpä on luonnollista, etteivät pienituloisten ja pätkätyöläisten ongelmat ole korkealla heidän prioriteettilistallaan.

Vaarana on, että lyhytnäköinen leikkauspolitiikka jatkuu myös ensi kaudella. Kuntavaaliehdokkaiden keskimääräiset tulot ovat korkeammat kuin lähes 80 prosentilla suomalaisista.

Tarvitsemme kipeästi päättäjiä, joita kiinnostavat myös muiden kuin jo ennestään hyvinvoivien asiat.

Oskari Rantala
Sivistyslautakunnan jäsen, Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas

blogikuvatekstiin-web
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!
Mainokset

Mistä rahat?!?

Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson osui asian ytimeen eilen julkaistussa kirjoituksessaan, jonka otsikko kuuluu ”Mistä rahat?”

Todella hyviä tavoitteita teillä, mutta miten te rahoitatte nämä kaikki? Tällaiseen kysymykseen on varmasti moni törmännyt kampanjoinnin lomassa tänä keväänä. Vasemmiston tavoitteiden esittäminen mahdottomina tai epärealistisina on jo pitkään ollut oikeiston poliittinen strategia.

Näinhän se menee.

Omassa vaaliflaijerissani sanotaan, että terveyskeskusmaksu tulisi poistaa ja julkisen liikenteen pitäisi olla maksutonta, sillä se parantaisi pienituloisten, pätkätyöläisten ja opiskelijoiden tilannetta. Monen äänestäjän ensimmäinen kommentti läpäreen vilkaisun jälkeen on yleensä, että ”oooookei mutta eeeeei kai ihan kaikki voi olla ilmaista”.

Se on Suomen nykyisessä asenneilmapiirissä varmaan ihan ymmärrettävä reaktio, mutta (menemättä nyt siihen, että terveyskeskuksessa käyminen ja julkisen liikenteen käyttäminen ei ole ihan sama kuin ”ihan kaikki”) on kuitenkin aika kumma juttu, että vastuuttomuustutka alkaa piipata vain silloin kun yhteisen omaisuuden käyttöä suunnittelee vasemmisto.

Kokoomus, Keskusta ja muut oikeistolaisemmat puolueet käyttävät meidän kaikkien rahaa oikein mielellään, mutta kohteina ovat harvemmin meidän maksajien arkea helpottavat ja ihmisten yhdenvertaisuutta lisäävät hyvinvointipalvelut.

homersimpson
Homer pohtii 120 miljoonan euron yrittäjävähennyksen järkevyyttä.

Kuten Andersson huomauttaa, hallitus on muun muassa päättänyt toteuttaa suurituloisia suosivan yrittäjävähennyksen, jolla ei edes hallituksen itsensä mukaan tule olemaan merkittäviä työllisyyttä tai yrittäjyyttä edistäviä vaikutuksia. Käytännössä vähennys on joidenkin prosenttien suuruinen ylimääräinen veronalennus ei-osakeyhtiömuotoisille firmoille ja yksityisyrittäjille, ja uudistuksessa suurimpia hyötyjiä ovat apteekkarien ja yksityislääkärien kaltaiset kovapalkkaiset elinkeinonharjoittajat. Heidän toimeentulonsa ei ole kovin niukkaa ollut tähänkään asti, eikä sen paraneminen entisestään myöskään lisää työpaikkoja.

Samat rahat — 120 miljoonaa euroa — olisi voitu käyttää paljon fiksumminkin työpaikkojen lisäämiseksi, tai edes siihen että työpaikkoja olisi jätetty vähentämättä. Esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajaamisen ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamisen kustannuslaskelmat ovat aika epävarmoja, mutta yleensä niiden arvioidaan säästävän 60-70 miljoonaa, siis puolet yrittäjävähennyksen kustannuksista.

Molemmat muutokset vähentävät lastentarhanopettajien työtä. Päivähoito-oikeuden rajaus on poistanut päiväkodeista osan kokopäiväistä hoitoa saavista lapsista ja ryhmäkokojen muutos seitsemästä kahdeksaan lapseen per aikuinen puolestaan tarkoittaa, että joka kahdeksas lastentarhanopettaja voidaan irtisanoa. Kaikki kunnat eivät näitä heikennyksiä ole ottaneet käyttöön, mutta valtion menoja ne vähentävät, kun se rahoittaa kuntia jatkossa niukemmin.

Lastentarhanopettajilta, lapsilta ja perheiltä siis leikataan samalla kun ennestäänkin erittäin hyvin toimeentulevia yrittäjiä palkitaan veroleikkauksilla. Kun Vasemmisto sitten vaatii yhdenvertaisen päivähoito-oikeuden ja riittävän pienten päivähoitoryhmien säilyttämistä, ensimmäinen kysymys on: ”Mistä rahat?”

Olisi oikeus ja kohtuus, että verojen vähentämistä ja palvelujen karsimista suunnittelevat oikeistolaiset joutuisivat joskus vastaamaan samaan kysymykseen. Kysykääpä seuraavalta kohtaamaltanne maksuttomia terveyskeskuskäyntejä vastustavalta Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaalta, että miten Suomella oli niihin varaa ennen vuotta 1993. Ehkä hän osaa kertoa, miksi ne juuri silloin muuttuivat täydeksi utopiaksi, vaikka Suomi vuonna 2017 on kuitenkin paljon rikkaampi maa kuin Suomi 1987, eli rahasta asian ei pitäisi olla kiinni.

Terveyskeskusmaksuilla rahoitetaan vain kaksi tuhannesosaa terveydenhoidon kustannuksista, ja maksullisuuden on todettu muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksissa lisäävän terveyseroja ja vähentävän pienituloisten lääkärissäkäyntiä. Jos sairaudet hoidetaan aikaisemmassa vaiheessa, se on myös halvempaa, sillä kallista erikoissairaanhoitoa tarvitaan vähemmän, joten kyse ei edes ole puhtaista kustannuksista. Helsingissä maksut on jo poistettu, kun todettiin, että suuri osa niiden tuotosta kuluu itse maksujen perimiseen liittyvän byrokratiaan.

Se terveyskeskusmaksuista. Maksuton julkinen liikenne on jonkin verran kovemman tason poliittinen tavoite myös rahassa mitattuna, mutta ei senkään kohdalla puhuta Jyväskylässä kuin muutamista miljoonista. Rahat siihen otetaan samasta paikasta kuin kaikkiin muihinkin julkisiin palveluihin — ja myös hallituksen tarjoamiin yksityislääkärien erikoisbonuksiin: sinun veroistasi.

Nyt ison osan julkisen liikenteen kustannuksista maksavat sen käyttäjät — siis ihmiset, jotka valitsevat ympäristöystävällisen liikkumisen yksityisautoilun sijasta. Jos haluamme todella taistella ilmastonmuutosta vastaan ja toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoiset tavoitteet, näin ei voi jatkua, vaan myös autoilijoiden on osallistuttava ilmastotalkoisiin nykyistä suuremmalla osuudella.

Rahaa kyllä on. Se täytyy vain jakaa oikeudenmukaisemmin.

Kuntavaaleissa sinä valitset, onko oikeudenmukaisempaa pitää Jyväskylän palvelut minimissä ja veroprosentti naapurikuntia ja muita samankokoisia kaupunkeja alhaisemmalla tasolla vai aletaanko palveluita oikeasti kehittää ja ihmisten hyvinvointiin satsata.

Oskari Rantala Jyväskylän kaupunginvaltuustoon!
Olen ehdokkaana Jyväskylässä kuntavaaleissa 2017. Lue lisää kampanjasivultani!

Minne katosivat rasistien miljardit?

Jyväskylässä järjestetään huomenna Jotain rajaa! -mielenosoitus, jossa vastutetaan ”hallituksen hallitsematonta ja vastuutonta politiikkaa” turvapaikka-asioissa. Järjestäjät näyttävät mielenosoituskutsujensa perusteella olevan huolissaan ennen muuta Suomen taloudesta.

Mainosteksti alkaa jykevästi:

Maahamme on tänä vuonna tulossa yli 50 000 turvapaikanhakijaa. Jo yksin tämän vuoden tulijoiden vuosittainen kuluerä lähentelee miljardia.

Isoja numeroita. Harmi vain, että ne ovat täysin tuulesta temmattuja.

Sisäministeriön tämänhetkinen arvio vuonna 2015 saapuvien turvapaikanhakijoiden määrästä on 30 000 – 35 000. Kustannusten laskeminen onkin sitten monimutkaisempi operaatio, ja miljardia lähenteleviinkin lukuihin voidaan päästä riittävän luovilla laskutoimituksilla, mutta niillä alkaa olla aika vähän tekemistä todellisuuden kanssa.

Maahanmuuton kustannuksista huutelu on perinteisesti kuulunut perussuomalaisten lempipuuhiin, eikä niin pientä maahanmuuttoon tai kehitysapuun liittyvää summaa olekaan ettei se olisi pois Uudelta Lastensairaalalta, Heinolan reumasairalalta sekä muilta valkoihoisia, kristittyjä ja rehellisiä suomalaisia hoitavilta instituutioilta. Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen perusta on julkaissut Samuli Salmisen raportin maahanmuuton kustannuksista, jossa maahanmuuton arveltiin kokonaisuutenaan maksavan Suomelle 700 miljoonaa vuodessa.

Kovin tarkkaa tarkastelua numerot eivät kuitenkaan kestä, vaan näin suureen lukuun päästäkseen Salmisen täytyi jakaa kaikkien julkishyödykkeiden kustannukset tasan kaikille. Se tarkoittaa, että jos 5 prosenttia Suomessa oleskelevista on maahanmuuttajia, maahanmuuton kustannuksiksi lasketaan silloin esimerkiksi 5 prosenttia maanpuolustusmenoista. Jopa kaltaiseni humanisti ymmärtää, ettei tällaisissa laskelmissa ole päätä eikä häntää.

Huomautin näistä ongelmista Jotain rajaa! -mielenosoituksen Facebook-sivulla, ja vaikka vastaanotto oli aika kylmäkiskoinen ja kommenttini poistettiin pian, niin yllätyksekseni tapahtuman järjestäjät päätyivät kuitenkin muuttamaan esittelytekstejä. Nyt maahanmuuttao vastustetaan, koska

Maahamme on tänä vuonna tulossa arviolta 30 – 35 000 turvapaikanhakijaa. Tämä on johtanut 452 miljoonan euron lisärahoitustarpeeseen tilanteessa, jossa valtio muutenkin velkaantuu nopeasti.

Arvio turvapaikanhakijoiden määrästä väheni 40 prosenttia ja kustannukset putosivat alle puoleen. Ikävä kyllä keskustelijoiden vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan ei laskenut puoleen, mikä on omituista, koska Suomen taloudesta huolissaan olevienhan luulisi olevan innoissaan näin hyvistä uutisista.

”Nämä kulut ovat yksi seikka, miksi vastustan tilannetta”, yksi rehellisimmästä päästä oleva rasisti myönsi. ”Yksi on suomalaisuuden katoaminen, yksi on islamisaatio…. ja näitä riittää.”

Joka tapauksessa hyvät uutiset eivät lopu tähän. Valtio on kyllä tehnyt tänä vuonna neljä lisätalousarviota, joiden yhteisvaikutus kohoaa jonnekin puolen miljardin kieppeille. Siitä on kuitenkin maahanmuuton kustannuksiin sijoitettu vain murto-osa, nopeasti laskien vähän yli 100 miljoonaa. Jos joku on kiinnostunut tarkemmista luvuista, tiedot löytyvät Valtiovarainministeriön sivuilta.

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä summat kuvaavat tietysti vain turvapaikanhakijoista aiheutuneita kuluja. Yhteiskunta saa toisaalta myös tuloja, kun vastaanottokeskuksiin ja hallintoon palkataan työntekijöitä, jotka pääsevät pois työttömyyskortistosta ja maksavat palkoistaan veroja, tai kun turvapaikanhakijat käyttävät pientä sosiaaliturvaansa kulutukseen, mistä rahaa valuu arvonlisäveron muodossa valtion kassaan ja niin edelleen. Tietenkään nämä summat eivät päätä huimaa, mutta joku merkitys kokonaisuuteen niilläkin on.

Pitäisi myös muistaa, että kotouttaminen tuottaa mahdollisesti muita hyötyjä pitemmällä aikavälillä, kun maahan saapuneet aikanaan siirtyvät työelämään. Ensimmäisten kuukausien aikana se ei ole lain mukaan edes mahdollista, vaikka heillä olisi koulutus ja ammatti. Myös kielen oppiminen ottaa oman aikansa.

Toisaalta pelkistä kustannuksista puhuminen on hieman vastenmielistä, kun kyse on kuitenkin lopulta ihmisistä, joilla on oikeus suojeluun. Kansainvälisten sopimusten mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, ja jokainen hakemus on käsiteltävä lakien mukaan.

Siksi aion mennä huomenna Jotain rajaa rasismille -vastamielenosoitukseen. Tule sinäkin!

PS: Tässä vielä kolme Jotain rajaa -porukalle esittämääni kysymystä, joihin en koskaan saanut vastauksia. Jos joskus löydätte jostain maahanmuuton vastustajan, joka osaa vastata näihin, kuulisin siitä mielelläni.

  1. Pointtinne on, että pakolaisia tulee nyt niin paljon, että heidän vastaanottamisensa tulee liian kalliiksi. Jos näin on, niin mikä olisi sitten hyväksyttävä pakolaismäärä ja paljonko olisitte valmiita heidän vastaanottamisestaan maksamaan?
  2. Mikä on kestävä moraalinen perustelu sille, että Suomi voisi kieltäytyä vastaanottamasta pakolaisia, jonka henki on vaarassa lähtömaassa? Turvapaikkaprosessissa selvitetään, onko henkilö oikeutettu kansainväliseen suojeluun (ja osalla turvapaikanhakijoista vastaus on todennäköisesti ei), joten eikö nykyinen järjestelmäkin huolehdi ns. ”turvapaikkaturismista”, jolle vaaditte loppua?
  3. Sanotte, että haluatte kohdentaa resurssit paremmin hädänalaisten ihmisten auttamiseen. Mitä se tarkoittaa? Vaaditteko esimerkiksi lisää kehitysapua ja paljonko?

Miten käy lasten ja nuorten palvelujen?

Lyhyt opas talousarvion 2014 tulkintaan

Jyväskylän kaupunginvaltuusto valmistautuu siunaamaan vuoden 2014 talousarvion ensi maanantain kokouksessaan. Taloustilanne on heikko, ja päättäjät ovat kieltäytyneet nostamasta veroja, joten kaupunki valmistautuu leikkaamaan käytännössä kaikesta.

Monet valtuutetut kertovat mielellään, että he suojelevat viimeiseen asti lasten palveluita — kouluja, päiväkoteja, nuorisotyötä ja harrastusmahdollisuuksia. Se onkin viisasta. 1990-luvun laman tärkein opetus on se, että lapsista säästäminen kostautuu ennen pitkää.

Hyvät aikeet ovat kuitenkin jäämässä korulauseiksi. Iso osa kaupungin menoista liittyy koulutukseen ja päivähoitoon, ja kun leikkaustavoitteet jaetaan budjettivolyymin mukaan, mittavat säästöt uhkaavat nyt kohdistua juuri lapsiin. Kaikkiaan heiltä ollaan säästämässä lähes kolme miljoonaa euroa.

Valtuuston esityslistaa ja siihen kuuluvaa talousarvioesitystä ei ole vielä tätä kirjoittaessani julkaistu, mutta uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa, että ympäripyöreän talousarviotekstin perusteella kaupunginvaltuutettujen on vaikea hahmottaa, mitä konkreettisia säästöjä numeroiden taakse kätkeytyy. Koetan avata asiaa lyhyesti, koska olen käsitellyt asiaa useaan otteeseen sivistyslautakunnassa

Kaupunginhallitus alibudjetoi

Edellä mainittu kolmen miljoonan euron summa muodostuu siitä, että sivistyslautakunta karsi omasta talousarvioesityksestään kaksi miljoonaa, ja tähän summaan kaupunginjohtaja Markku Andersson lisäsi vielä yhden miljoonan lisää. Lautakunnan esitys oli ankara, mutta onnistuimme lopulta säästämään meiltä vaaditun summan niin että kaikista tärkeimmät tarkasteltavana olevat kohteet voitiin pelastaa. Kaupunginjohtajan leikkauslistalle päätyivät valitettavasti myös ne.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä muutamia kaupunginjohtajan esittämistä leikkauksista peruttiin: esimerkiksi koulukuljetusrajaa ei koroteta, kehitysvammaisten lisäopetusta ei lakkauteta ja perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa ei leikata. Tässä vaiheessa talousarvioon kuitenkin palautettiin vain parisataatuhatta euroa, eli aivan liian vähän. Summa ei riitä kaupunginhallituksen perumien säästöjen rahoittamiseen.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä perhepäivähoitajien omien lasten hoidon palvelurahaa päätettiin olla leikkaamatta (kustannus 180 000 €) ja luontokoulu päätettiin olla lakkauttamatta (40 000 €), mutta yhtään euroa niihin ei varattu. Valmistelussa on myöskin jäänyt huomioimatta, että lakkautettavaa kotihoidontuen kuntalisää ei voida Kelan käytänteistä johtuen katkaista heti vuoden alussa, vaan vasta helmikuussa, joten alkuperäiset talousluvut ovat olleet liian optimistisia.

Näistä kohteista muodostuu ylimääräinen yli 300 000 euron kustannus, joka on lankeamassa koulujen ja päiväkotien säästettäväksi. Koska kaikki mahdolliset säästökohteet on jo perattu läpi, se tarkoittaa joko leikkaamista suoraan opetuksesta tai kouluverkosta.

Opetuksen leikkaaminen on kaikista huonoin vaihtoehto, ja myös koulujen ja päiväkotien lakkauttamiseen liittyy ongelmia: koulumatkat kasvavat, lasten vapaa-aika vähenee, kouluilla olevat harrastusmahdollisuudet poistuvat ja niin edelleen. Lasten määrä kaupungissa myöskin lisääntyy jatkuvasti, joten palveluja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Koululakkautukset eivät ole muutenkaan mikään rahasampo, ja 300 000 säästö tarkoittaisi useamman koulun tai päiväkodin lakkauttamista. Tänä vuonna lakkautetut koulut (isompi Hurttia ja pienempi Vespuoli) säästävät laskelmien mukaan ensi vuoden aikana yhteensä 450 000 euroa. Koska koulujen lakkauttaminen on mahdollista vasta 1.8. alkaen se tarkoittaa, että lakkautukset helpottavat ensi vuoden tilannetta vasta syksystä lähtien.

Toisin sanoen jos säästöt etsitään lakkautuksilla, niitä on tehtävä paljon — niin paljon että ne säästävät puolessa vuodessa 300 000 euroa. Ensi vuonna puhuttaisiin siis mahdollisesti puolet suuremmasta karsinnasta kuin tänä vuonna. Olen kuitenkin aika varma, että ensi vuodelle kaavailluista toimipisteiden lakkautuksista ei talousarviossa mainita mitään. Päätökset tuodaan jossain vaiheessa vuotta lautakunnan tehtäväksi sillä verukkeella, että budjetoidut rahat eivät tule muuten riittämään, ja jotain toimenpiteitä on yksinkertaisesti ”pakko tehdä”.

Muita huonoja säästöideoita

Näiden ylimääräisten ja alibudjetoinnista seuraavien kurjistusten lisäksi valtuustoon tuleva talousarvioesitys sisältää paljon muutakin ongelmallista.

Tässä joitain poimintoja:

(Lähteinä lautakunnassa saamani tiedot, kaupunginjohtajan talousarvioesityksen esittelykalvot ja kaupunginhallituksen talousarvioesityksestä annettu tiedote.)

Koulunkäynninohjaajien ja sijaisten vähentäminen (60 000 € + 50 000 €)

Koulunkäynninohjaajien vähentäminen tarkoittaa, että kouluissa on vähemmän aikuisia suhteessa oppilaiden määrään, eli mahdollisuudet antaa erityistä huomiota sitä tarvitseville oppilaille vähenisivät. Luokissa on levottomampaa, ja erityisesti heikot oppilaat pärjää heikommin. Sijaisbudjetin leikkaaminen on myös ongelmallista, koska tilanne on jo nykyisellään vaikea. Oppilailla pitäisi olla oikeus saada opetusta jokaisena koulupäivänä, mutta jos opettaja sairastuu, tämä ei toteudu.

”Koulujen vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestäminen” (200 000 €)

Kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen oli ilmestynyt mukaan mystinen ”vahtimestaripalvelujen uudelleenjärjestely”, mutta siinä ei avattu tarkemmin, mitä se käytännössä tarkoittaa. (Toivon mukaan syynä ei ole se, että asiasta päättävien valtuutettujen ei halutakaan tietävän asiasta kovin tarkasti.) Ideana on, että ostopalveluna hankituista vahtimestaripalveluista luovutaan, ja vaksien työt siirretään koulunkäynninohjaajille. Jotkut ovat hehkuttaneet tätä ikään kuin hyvääkin ideaa, mutta totuus on kuitenkin se, että jokainen vahtimestarihommiin käytetty hetki on pois tarpeellisesta koulunkäynninohjaajan työstä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Karsinta kehitysvammisten opetuksesta (100 000 €)

Vammaisopetuksesta säästettäväksi ehdotettu summa on niin iso, että se tarkoittaa kohtalokkaan suurta heikennystä palveluihin. Jyväskylässä kehitysvammaisten opetus on hyvin tuloksellista työtä, ja yhteiskunnan kannalta ihan rahassa mitattavia tuloksia saadaan siinä halvalla aikaan, kun vammaiset oppivat esimerkiksi käyttämään bussia taksin sijasta ja saavat tukea toisen asteen opiskelupaikkoihin hakeutumisessa. Lautakunta esitti 50 000 euron säästöä, joka on aivan maksimi.

Koulujen ja päiväkotien määrärahojen leikkaus (90 000 € + 85 000 €)

Hankinnoista voidaan säästää jonkin verran ilman että siitä on suuresti haittaa, mutta summat ovat aika poskettomia. Onneksi kaupunginhallitus edes vähensi aiottuja leikkauksia alkuperäisistä kaupunginjohtajan luvuista.

Sekalaisia säästöjä kunnallisesta päivähoidosta (123 500 €)

Toiminnasta leikkauksia on hankala toteuttaa, saattaa tarkoittaa päiväkotien lakkautuksia.

Lopuksi

Arvoisa kaupunginvaltuuston jäsen! Jos äänestät kaupunginhallituksen talousarvioesityksen puolesta, kannatat edellä kuvailtua lasten ja nuorten palveluiden alibudjetointia sekä näitä muita leikkauksia. Tsemppiä kokoukseen!

Taloustoimikunnan säästöohjelma uhkaa peruspalveluja

Kirjoitin yhdessä muiden nuorten vasemmistolaisten Jyväskylän lautakuntaihmisten sekä yhden kaupunginvaltuutetun kanssa kaupungin talousahdingosta ja veroprosentin lukkoon lyömisen typeryydestä oheisen kirjoituksen. Julkaistu Keskisuomalaisessa.

Jyväskylän kaupunginhallituksen nimittämä taloustoimikunta julkisti väliraporttinsa 27.5. Raportissaan toimikunta esittää kaupungin toimintakulujen kasvun pitämistä 1,9 prosentissa ja kunnallisveroprosentin säilyttämistä ennallaan. Käytännössä se tarkoittaa 11,5 miljoonan euron leikkauksia kaupungin palveluihin ensi vuoden aikana.

Erityisen ongelmallisia ovat 6,5 miljoonan leikkaukset perusturvasta ja 2,5 miljoonan euron leikkaukset sivistystoiminnasta. Kuten tavallista, kaupungin huonosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään lapset, sairaat ja köyhät. Osa vastuusta kuuluu myös Suomen hallitukselle, joka on leikannut viime vuosina rajusti kuntien rahoitusta.

Taloustoimikunta esittää, että veroprosentista päätettäisiin kaupunginvaltuustossa poikkeuksellisesti jo 10. kesäkuuta. Normaalisti asiasta keskustellaan talousarvion laadinnan yhteydessä, mutta nyt ehdotetaankin veroasteen päättämistä ennalta – ennen kuin on minkäänlaista tietoa siitä, mitä 11,5 miljoonan euron leikkaukset palveluihin konkreettisesti merkitsevät. Perusteluna tälle esitetään suorasanaisesti keskustelun vähentäminen syksyllä.

Valtuuston vaihtoehdot ovat vähissä, kun taloustoimikunnan raportin suositukset tulisi hyväksyä yksimielisesti ja kokonaisuutena. Vastuu sysätään lautakunnille, joissa ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi jää päättää, mistä leikataan ennalta päätetty summa.

Kaupungin talous on saatava tasapainoon, mutta ainoa keino ei voi olla peruspalvelujen leikkaaminen hinnalla millä hyvänsä ja ilman tietoa vaikutuksista kaupunkilaisten arkeen. Jos säästölistalle on joutumassa liian tärkeitä palveluita, myös hallitusta veronkorotuksesta on voitava keskustella.

Mikäli karsittaviksi joutuvat ennaltaehkäisevät palvelut, kaupungille koituu pitkällä aikavälillä pienistä säästöistä suuret kustannukset. Nuorisotilojen lakkauttaminen, koulujen opetusryhmien suurentaminen tai perusterveydenhuollon rapauttaminen entisestään olisi lyhytnäköistä politiikkaa ja toistaisi 90-luvun virheitä.

Hyvää taloustoimikunnan väliraportissa ovat suunnitelmat keventää kaupungin organisaatiota ja delegoida päätösvaltaa alaspäin.

Johtajia Jyväskylässä on liikaa, ja kaikki liikenevät resurssit tulee kohdistaa palvelujen tuottamiseen kaupunkilaisille.

Taloustoimikunnan työ on kuitenkin lähtenyt väärästä päästä liikkeelle, kun ensin haetaan lyhytnäköistä säästöä palveluleikkauksilla. Päättäjien käsiä ei tässä tilanteessa voida sitoa lyömällä veroprosenttia ennenaikaisesti lukkoon.

MARJUKKA HUTTUNEN, kaupunginvaltuutettu (vas.)
SUSANNA KAARTINEN, perusturvalautakunnan jäsen (vas.)
LAURA PIIPPO, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen (vas.)
OSKARI RANTALA, sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
TAIJA ROIHA, kaupunkirakennelautakunnan varajäsen (vas.)

Tylsä kirjoitus Jyväskylän taloudesta

Kadulla pönöttäminen ja propagandan levittäminen vaalien alla on brutaalia hommaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että silloin pääsee keskustelemaan politiikasta sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tulisi koskaan tavanneeksi. Siellä saa hyvän käsityksen siitä, mitkä poliittiset asiat ohikulkijoita huolestuttavat ja millä perusteella he valitsevat ehdokkaansa näissä vaaleissa. Havaintojeni mukaan jyväskyläläisiä kiinnostavat ylivoimaisesti eniten kaupungin talousvaikeudet ja mahdollisesti tulossa olevat leikkaukset, joten pyhitän tämän vaalipäivän aamun bloggauksen niille.

Media ja poliitikot ovat julistaneet julkisen sektorin talouskriisiä ja kestävyysvajetta joka käänteessä niin kauan, että viesti on mennyt perille. Kaikilla tuntuu olevan epämääräinen käsitys siitä, että rahat ovat lopussa, ja sekin on tiedossa, että Jyväskylässä tilanne on erityisen synkeä. Kaupungin finanssiongelmien syistä, vakavuudesta ja korjausvaihtoehdoista tietoa on liikkeellä vähemmän.

Suurten kaupunkien talousvertailussa Jyväskylän numerot ovat aika huonoja (yhtä huonoja kuin Lahden ja Kouvolan). Veroprosentti on keskiarvon korkeammalla puolella, mutta maksetut veroeurot per asukas reippaasti alakanttiin. Toisin sanoen jyväskyläläiset ovat niin köyhiä, että veroprosentti täytyy pitää korkealla, jotta siitä kertyy kaupungin kassaan riitävästi valuuttaa. Eikä riittävästi oikeastaan ole oikea sana, koska kaupunki velkaantuu kovalla tahdilla. Velkaa on ennestäänkin paljon (ja kaupungin kokonaan omistamissa yhtiöissä vielä reippaasti lisää). Korot ovat nyt alhaalla, mutta kun ne alkavat aikanaan nousta, iso siivu kaupungin taloudesta menee lainojen korkojen makseluun. (Jos numerot kiinnostavat, niitä löytyy esimerkiksi täältä.)

Periaatteessa näyttää siis aika pahalta, ja masentavia ovat myös kaupungin toimenpidevaihtoehdot. Jyväskylä voi korottaa veroja, leikata palveluita, korottaa maksuja tai ottaa lisää velkaa. Mikään ei ole erityisen houkutteleva ratkaisu.

1) Verojen korottaminen. Kunnallisvero on tasavero, eli kaikki maksavat sitä tuloistaan saman verran (jos nyt unohdetaan selvyyden vuoksi vähennykset). Tasaverotus on pohjimmiltaan epäoikeudenmukaista: pienituloiselle viidesosa palkasta on paljon pahempi niitti kuin suurituloiselle, koska pienituloinen tarvitsee suuremman osuuden tuloistaan välttämättömiin menoihin.

2) Leikkaaminen ja maksut. Palvelujen leikkaukset ja maksujen korotukset sattuvat nekin pahimmin pienituloisiin. Eniten julkista rahaa palaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, ja esimerkiksi terveyskeskuksia käyttävät eniten työttömät, eläkeläiset ja lapsiperheet. Paremmin- ja huonomminvoivien terveyserot ovat jo nyt karkaamassa käsistä, ja jos terveyskeskuspalveluja vielä kurjistetaan, tilanne muuttuu sietämättömäksi. Kouluissakaan ei rahassa kylvetä, ja terveydenhoidon ja koulutuksen lisäksi kaupungilla ei kauheasti ole mistä leikata.

Lain määräämät palvelut on joka tapauksessa järjestettävä, joten leikata voi lähinnä ennaltaehkäisevistä palveluista, ja niistä leikkaaminen aiheuttaa suuremmat rahalliset menetykset (ja todennäköisesti myös inhimilliset kärsimykset) tulevaisuudessa. Esimerkin vuoksi: lastensuojelun avohuolto (eli se että ongelmissa olevaa perhettä autetaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät niin pahoiksi, että täytyy tehdä esimerkiksi huostaanotto) maksaa vuodessa 3000 euroa per lapsi, kun taas sijaisperhehuollon (eli sen että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen) kustannukset ovat 18 000 euroa vuodessa ja lastensuojelun ammatillisen huollon (eli sen että lapsen tilanne on kärjistynyt ja hänet sijoitetaan laitokseen tai muuhun ammatilliseen yksikköön) 72 000 euroa.

strutsi

3) Velka. Velan massiivinen lisääminen ei sekään houkuttele, vaikka julkista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Korot täytyy kuitenkin maksaa.

4) Muita temppuja. Palveluja voi myös koettaa järjestää älykkäämmin. Jos resursseja hukattaisiin vähemmän byrokratiaan ja hallintoon, säästettäisiin samalla rahaa, eikä se olisi keneltäkään pois. Monet ehdokkaat puhuvat tästä ymmärrettävästi mielellään, koska se on kaikista mahdollisista säästökohteista eniten kosher. Epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että myös kuntien hyvä hallinto vaatii työntekijöitä, eikä hallinnossa ole niin paljoa karsittavia resursseja, että kaupungin talouskriisi sillä ratkeaisi. Byrokratian vähentämistä ajavat sitä paitsi käytännössä kaikki puolueet, joten äänestämällä siihen ei voi suuremmin vaikuttaa.

Hyvätuloisten edunvalvojapuolue Kokoomus on väläytellyt palvelujen ”älykkäämpää” järjestelyä niiden ulkoistamisen muodossa. On täyttä pajunköyttä väittää, että se olisi kestävä tapa säästää. Jos palvelut siirretään yksityisten yritysten järjestettäväksi, niiden täytyy saada pienemmällä rahamäärällä sekä järjestettyä palvelut että tuotettua voittoa yritykselle (sehän on yritystoiminnan pointti). Se on mahdollista vain heikentämällä palveluita tai kurjistamalla työntekijöiden asemaa — tai panostamalla parempaan johtamiseen ja suunnitteluun, mikä olisi mahdollista toteuttaa yhtä lailla julkisellakin puolella, jos siihen vain viitsittäisiin ryhtyä. Kokoomuksen isot kihot ovat ajamassa Jyväskyläänkin palvelualoitetta eli sitä, että yritykset pääsisivät kilpailuttamaan ja kahmimaan järjestettäväkseen minkä tahansa kunnallisen palvelun. Se on huonoa ja vaarallista politiikkaa.

Kusessa siis ollaan. Mitä on tehtävä?

Olen sitä mieltä, että säästötoimenpiteitä täytyy arvioida vasemmistolaisesta näkökulmasta: mikä aiheuttaa pienituloisille kaupunkilaisille ja ympäristölle kaikista vähiten haittaa? Edellä mainituista huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja ovat mielestäni verot ja välttämättömimmässä raossa myös lisävelkaantuminen. Koska varhainen puuttuminen ongelmiin on halvempaa (lastensuojelussa parhaimmillaan siis 24 kertaa halvempaa), kannattaa mieluummin ottaa vaikka velkaa kuin leikata ennaltaehkäisevistä palveluista.

Jos joitain palveluita on pakko järjestellä uudelleen, täytyy arvioida kaikki ihmisille siitä aiheutuvat kustannukset. Jos esimerkiksi jotkut harvinaisemmat toimenpiteet siirretään pienemmiltä terveysasemilta suoritettavaksi keskustaan, on huolehdittava siitä, että paikallisliikenne on niin halpaa ja toimivaa, että siellä käyminen onnistuu kauempaakin. Nyt Jyväskylän bussiliikenne on kaukana halvasta ja toimivasta.

Kuntien talousongelmat ovat kuitenkin siitä pirullinen kuntavaaliteema, että niitä ei voi ratkaista kaupunginvaltuustoissa. Kunnat hoitavat kaksi kolmannesta Suomen julkisista palveluista, mutta ne ovat kaikki kroonisessa rahapulassa. Se johtuu ennen muuta siitä, että valtio on antanut hyvätuloisille verohelpotuksia ja leikannut kuntien valtionosuuksia, vaikka niitä pitäisi pikemminkin kasvattaa reilusti. Valtiolla nimittäin on (kunnilta puuttuvat) keinot kerätä veroja oikeudenmukaisemmin eli kovatuloisilta kovemmalla prosentilla ja palkkatulojen lisäksi myös pääomatuloista.

Tätä et kuule Suomi-uudistajien vaaliteltalla, mutta suurin osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Jopa Kokoomuksen kannattajista 43 prosenttia hyväksyisi sen, että hyvätuloisten verotusta kiristetään, jos se turvaa hyvinvointipalvelut.

Rahaa Suomessa kyllä on. Suomi on maailman rikkaimpia maita, ja rikkaat saavat täällä rikastua verojen pahemmin masentamatta. Kestämättömän alhainen pääomatulovero on pelkkä vitsi ja osa osingoista kokonaan verovapaita. Veronkierto onnistuu jouhevasti myös hallintarekisterien kautta. Lopputulema on se, että kuntien palvelut heikkenevät ja jäävät pieni- ja keskituloisten maksettaviksi.

Mukavaa vaalipäivää kaikille!

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

Kirjoitin Laura Piipon kanssa mielipidekirjoituksen, jossa vaadimme kovempaa pääomatulojen verotusta ja lisätulojen siirtoa kunnille. Suomi kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin kansantalouksiin ja valtakunnassa on varallisuutta vaikka kuinka, mutta riittäviä työkaluja kuntien rahoittamiseksi ei tunnu millään löytyvän. Kunnat vastaavat suuresta osasta elintärkeitä peruspalveluita, joten julkisen talouden ongelmat on korjattava pikaisesti, ettei hyvinvointivaltiota jouduta ajamaan tämän enempää alas.

Kirjoitus oli tällainen:

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 9.10.2012)

Kunnat ympäri Suomen ovat pahoissa talousvaikeuksissa ja tulevalla valtuustokaudella on odotettavissa monenlaisia ikäviä päätöksiä. Kun kuntien taloustilanne muuttuu hälyttäväksi, myös niiden järjestämät elintärkeät palvelut ovat vaarassa joutua tulilinjalle. Tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, jotka turvaavat kuntien rahoituksen oikeudenmukaisella tavalla. Yksi tähän asti hyödyntämätön mahdollisuus on kunnallinen pääomatulojen verottaminen.

Kunnallisveroa peritään tällä hetkellä yksinomaan palkkatuloista, joten pelkkiä pääomatuloja saavat eivät maksa lainkaan kuntaveroa, mutta kunnan palveluita he kuitenkin käyttävät. Tuoreimpien verotietojen mukaan yli 150 000 euroa vuodessa ansaitsevien keskisuomalaisten yhteenlasketuista pääomatuloista muodostuu 67 miljoonan euron potti. Sadasta kovatuloisimmasta keskisuomalaisesta peräti seitsemän kymmenestä maksaa veroja pääasiassa pelkästään pääomatuloista, mikä ei hyödytä kuntia suoraan mitenkään.

Jyväskylässä tavallinen palkansaaja maksaa puolestaan tuloistaan 19,5 prosenttia kunnallisveroa. Suomen rikkaimman kymmenyksen tuloista kunnat saavat paljon vähemmän — vain noin 14 prosenttia. Tähän suhteutettuna suomalainen pääomatulojen verotus on verrattain löysää, ja esimerkiksi yhtiöiden osingoista huomattava osa on jopa kokonaan verovapaita.

Kuntien veropohjaa on pikaisesti laajennettava, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävä rahoitus. Kuntauudistuksen yhteydessä tulisikin ottaa käyttöön kunnallinen, kaikkia kuntia koskeva pääomavero. Esimerkiksi 10 prosentin suuruisena vero helpottaisi jo yksistään Suomen kuntien talousahdinkoa noin miljardilla eurolla. Nykyisessä tilanteessa on kestämätöntä, että pääomatuloilla elelevien verokertymästä ohjautuu kunnille vain mitätön osa.

LAURA PIIPPO
yliopistonopettaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)

OSKARI RANTALA
opiskelija & tiedottaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)