Aihearkisto: Mielipidekirjoitus

Seurakuntavaalit ovat kansanäänestys homoseksuaalien oikeuksista kirkossa

(Tässä kirkkopoliittinen mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin päivän Keskisuomalaisessa otsikolla Hyvä syy äänestää seurakuntavaaleissa.)

Seurakuntavaaleissa jättää äänestämättä viisi kuudesta kirkon jäsenestä. Kirkkodemokratian kannalta se on katastrofi, mutta sinänsä tilanteessa ei ole mitään omituista. Vaaleilla valittavat kirkkovaltuustot päättävät paikallisseurakuntien asioista, jotka ovat — niin tärkeitä kuin ne ovatkin — harvoille seurakuntalaisille erityisen merkityksellisiä.

Kirkossa kyllä tehdään isoja päätöksiä, jotka kiinnostaisivat ihmisiä, mutta moniportainen päätöksentekojärjestelmä tekee omien vaikutusmahdollisuuksien hahmottamisesta vaikeaa. Emme esimerkiksi pääse suoraan valitsemaan jäseniä kirkolliskokoukseen eli kirkon tärkeimpään päätöksentekoelimeen.

Eniten äänioikeuttaan käyttävät aktiivisimmat kirkossakävijät ja konservatiivisten herätysliikkeiden kannattajat, jotka ovat näkemyksiltään huomattavasti peruskristittyä vanhoillisempia. Alhainen äänestysprosentti ja mutkikas päätöksentekojärjestelmä takaavat, että konservatiivien on helppo jarruttaa kaikkia uudistuksia.

Kuvaavimpia esimerkkejä ovat naisten ja homoseksuaalien oikeudet. Naispappeuden hyväksymisen jälkeenkin naiset olivat kirkossa kymmenien vuosien ajan kakkosluokan ihmisiä, sillä kirkolliskokous halusi taata myös toisin ajatteleville mahdollisuuden toimia ”vakaumuksensa mukaan” — eli jatkaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Homoseksuaalien kohdalla tilanne on vielä surkeampi, eikä tasa-arvo ole toteutunut vieläkään. Heidän parisuhteitaan ei edes siunata, puhumattakaan siitä, että ne olisivat samalla viivalla heteroavioliittojen kanssa, kuten niiden tulisi tasa-arvoisessa kirkossa olla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kirkon työntekijät ovat kohdanneet painostusta ja häirintää vielä 2000-luvullakin.

Tämän on muututtava. Rakkautta ja oikeudenmukaisuutta saarnaava kirkko on epäuskottava ja tekopyhä niin pitkään kuin yhden ihmisryhmän syrjintä saa jatkua.

Seurakuntavaaleissa meillä kirkon jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa myös isoihin asioihin. Nämä vaalit ovat — tärkeiden seurakuntien hallintoon ja toimintaan liittyvien päätösen lisäksi — myös kansanäänestys homoseksuaalien oikeuksista kirkossa, sillä nyt valittavat kirkkovaltuutetut päättävät kirkolliskokousedustajista.

Se on hyvä syy tehdä poikkeus ja äänestää.

OSKARI RANTALA
Seurakuntavaaliehdokas, Sydän vasemmalla

Jyväskylän koululaisilta on leikattu jo riittävästi

Tämä mielipidekirjoitus julkaistiin Keskisuomalaisessa 7.6.2014 otsikolla Jyväskylä ei saa kurittaa lapsia säästöissään. Keskisuomalaisen keskustelupalstalla joku ehti epäilemään, etteivät tuomiopäivänmanailuni pidä paikkaansa, joten lisään loppuun vielä säästöjä havainnollistavan kuvan kalvoista, jotka esiteltiin lautakunnille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa maanantaina 26.5.


Kun Jyväskylä on viime vuosina tasapainottanut talouttaan, maksajiksi ovat joutuneet erityisesti lapset. Koululaisten hyvinvointia on leikattu säästämällä niin kouluruuasta, koulujen hankinnoista, uimaopetuksesta kuin erityislasten palveluista. Myös sijaisten ja koulunkäynninohjaajien määrää on leikattu rajusti, eli kouluissa on yhä vähemmän aikuisia, joita koululaiset tarvitsevat. Haja-asutusalueilla kouluja on lakkautettu kokonaan, ja lasten koulumatkat voivat pahimmillaan olla kyydityksineen ja odotusaikoineen tuntien mittaisia.

Lapsia on kuritettu Jyväskylän säästötalkoissa jo nyt kovalla kädellä, mutta valitettavasti pahempaa näyttää olevan tulossa. Kaupunginvaltuusto käsittelee maanantaina 9.6. kunnallisveroprosenttia vuodelle 2015. Pohjaesitys — veroasteen pitäminen ennallaan — tarkoittaa kaupungin omien laskelmien mukaan massiivisia yli neljän miljoonan euron supistuksia peruskoulujen talousarvioraamiin.

Tämä tarkoittaa, että erityisopetusta leikattaisiin entisestään, kehitysvammaopetus ajettaisiin alas ja luokkakoot kasvaisivat merkittävästi. Jyväskylän kouluista hävitettäisiin kertaheitolla sata luokkaa, ja oppilaat kävisivät jatkossa koulua kuin sardiinit purkissa. Jokainen asiasta tehty tutkimus osoittaa, että luokkakokojen kasvattamisesta on typerintä ja lyhytnäköisintä mahdollista koulutuspolitiikkaa, mutta tosiasiat eivät päätöksenteossa näytä juuri painavan.

Kaupunginhallituksessa säästölinja onnistuttiin nuijimaan läpi kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja vihreiden voimin, mutta toivon mukaan valtuusto on valmis keskustelemaan myös vaihtoehdoista. Mahdollisuus veronkorotukseen on pidettävä auki, mikäli se on ainoa keino välttää kohtuuttomat koululaisiin kohdistuvat kurjistukset. Jyväskylän kouluissa on jo saavutettu pohjataso, josta ei enää ole varaa tinkiä.

Kaupungin taloutta ei tule tasapainottaa leikkaamalla elintärkeimmistä peruspalveluista, olivat talousluvut millaiset hyvänsä. Tilastojen kaunistelu voi lyhyellä tähtäimellä onnistua, mutta lasten pahoinvointi johtaa monenlaisiin kuluihin pitemmällä aikavälillä. Se olisi päättäjien pitänyt 90-luvun laman aikaan tehdyistä virheistä jo oppia.

Oskari Rantala
Sivistyslautakunnan jäsen ja Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Kasvun ja opetuksen säästöt 2015. Kalvo esitelty lautakuntien jäsenille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa 26.5.2014.
Kasvun ja opetuksen säästöt 2015. Kalvo esitelty lautakuntien jäsenille ja kaupunginvaltuutetuille talousarvioseminaarissa 26.5.2014.

Jyväskylän rahapulasta kärsivät lapset ja nuoret

(Mielipidekirjoitus, julkaistu hieman lyhennettynä Keskisuomalaisessa joskus loka-marraskuun vaihteessa 2014)

Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonin tuore talousarvioesitys liikkuu lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin ikävällä aaltopituudella. Koulutusmenoista säästetään, ja tuloksena on se, että kaupungin kehnosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään oppilaat — usein juuri kaikista heikoimmassa asemassa olevat oppilaat.

Talousarvioesitys leikkaa koululaisten hyvinvointia monella tavalla. Lehtien palstoilla käsitellyt suunnitelmat joidenkin koulujen mahdollisista lakkautuksista eivät suinkaan ole ainoita tai välttämättä edes pahimpia ehdotetuista säästötoimenpiteistä.

Esimerkiksi ykkös- ja kakkoluokkalaisten koulumatkaraja oltaisiin nostamassa viiteen kilometriin. Se on 7- ja 8-vuotiaille täysin kohtuuton matka, eikä voi olla vaikuttamatta oppilaiden jaksamiseen koulussa. Sopii kysyä, olisivatko kaupungin päättäjät itse valmiita kulkemaan kävellen työmatkoja kymmenen kilometriä päivässä säällä kuin säällä.

Toinen suuri ongelma on sijaisista ja koulunkäynninohjaajista säästäminen. On päivänselvää, että mitä vähemmän kouluissa on aikuisia, sitä vähemmän heillä on yksittäiselle oppilaalle aikaa ja sitä vähemmän oppilaiden ongelmiin on mahdollista puuttua. Koululaiset eivät saa jäädä ilman kunnollista opetusta silloinkaan, kun heidän opettajansa sattuu olemaan sairaana.

Kovia leikkauksia on suunnitteilla myös erityistä tukea tarvitsevien koulutukseen. Talousarvioesityksessä esitetään kehitysvammaisten lisäopetuksen ja elämäntaitojen yksikön lakkauttamista. Typerintä säästösuunnitelmissa on se, että ne eivät välttämättä juurikaan säästä. Elämäntaitojen yksikössä muun muassa opastetaan kehitysvammaisia käyttämään julkista liikennettä taksien sijasta, eli säästetään aivan suoraan kaupungin kustannuksia.

Kehitysvammaisille räätälöityjen palvelujen järjestäminen on äärettömän tärkeää, koska ne varmistavat, että vammainen nuori pääsee kouluttautumaan ja voi aloittaa mahdollisimman itsenäisen ja aktiivisen elämän. Mitä vähemmän vammaisia jää pelkkien yhteiskunnan minimitukien varaan, sen parempi kaikille — sekä vammaiselle itselleen että myös Jyväskylälle.

Mitään selvitystä kehitysvammaisten opetukseen kohdistuvien säästöjen kokonaisvaikutuksista ei ole tehty. Lisäopetusta ja elämäntaitojen yksikköä varten on juuri tänä syksynä otettu käyttöön uudet tilat, joita ei nyt päästäisi hyödyntämään siihen, mihin ne on tarkoitettu. Kriisikunnalla ei pitäisi olla varaa tempoilevaan päätöksentekoon ja summittaisiin ratkaisuihin.

Talousarviota seuraavaksi käsittelevillä kaupunginhallituksen ja valtuuston päättäjillä on oltava rohkeutta tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin pitäisi olla viimeisiä asioita, joista karsitaan.

OSKARI RANTALA
Sivistyslautakunnan jäsen (vas.)

Taloustoimikunnan säästöohjelma uhkaa peruspalveluja

Kirjoitin yhdessä muiden nuorten vasemmistolaisten Jyväskylän lautakuntaihmisten sekä yhden kaupunginvaltuutetun kanssa kaupungin talousahdingosta ja veroprosentin lukkoon lyömisen typeryydestä oheisen kirjoituksen. Julkaistu Keskisuomalaisessa.

Jyväskylän kaupunginhallituksen nimittämä taloustoimikunta julkisti väliraporttinsa 27.5. Raportissaan toimikunta esittää kaupungin toimintakulujen kasvun pitämistä 1,9 prosentissa ja kunnallisveroprosentin säilyttämistä ennallaan. Käytännössä se tarkoittaa 11,5 miljoonan euron leikkauksia kaupungin palveluihin ensi vuoden aikana.

Erityisen ongelmallisia ovat 6,5 miljoonan leikkaukset perusturvasta ja 2,5 miljoonan euron leikkaukset sivistystoiminnasta. Kuten tavallista, kaupungin huonosta taloudenpidosta joutuvat kärsimään lapset, sairaat ja köyhät. Osa vastuusta kuuluu myös Suomen hallitukselle, joka on leikannut viime vuosina rajusti kuntien rahoitusta.

Taloustoimikunta esittää, että veroprosentista päätettäisiin kaupunginvaltuustossa poikkeuksellisesti jo 10. kesäkuuta. Normaalisti asiasta keskustellaan talousarvion laadinnan yhteydessä, mutta nyt ehdotetaankin veroasteen päättämistä ennalta – ennen kuin on minkäänlaista tietoa siitä, mitä 11,5 miljoonan euron leikkaukset palveluihin konkreettisesti merkitsevät. Perusteluna tälle esitetään suorasanaisesti keskustelun vähentäminen syksyllä.

Valtuuston vaihtoehdot ovat vähissä, kun taloustoimikunnan raportin suositukset tulisi hyväksyä yksimielisesti ja kokonaisuutena. Vastuu sysätään lautakunnille, joissa ainoaksi vaikutusmahdollisuudeksi jää päättää, mistä leikataan ennalta päätetty summa.

Kaupungin talous on saatava tasapainoon, mutta ainoa keino ei voi olla peruspalvelujen leikkaaminen hinnalla millä hyvänsä ja ilman tietoa vaikutuksista kaupunkilaisten arkeen. Jos säästölistalle on joutumassa liian tärkeitä palveluita, myös hallitusta veronkorotuksesta on voitava keskustella.

Mikäli karsittaviksi joutuvat ennaltaehkäisevät palvelut, kaupungille koituu pitkällä aikavälillä pienistä säästöistä suuret kustannukset. Nuorisotilojen lakkauttaminen, koulujen opetusryhmien suurentaminen tai perusterveydenhuollon rapauttaminen entisestään olisi lyhytnäköistä politiikkaa ja toistaisi 90-luvun virheitä.

Hyvää taloustoimikunnan väliraportissa ovat suunnitelmat keventää kaupungin organisaatiota ja delegoida päätösvaltaa alaspäin.

Johtajia Jyväskylässä on liikaa, ja kaikki liikenevät resurssit tulee kohdistaa palvelujen tuottamiseen kaupunkilaisille.

Taloustoimikunnan työ on kuitenkin lähtenyt väärästä päästä liikkeelle, kun ensin haetaan lyhytnäköistä säästöä palveluleikkauksilla. Päättäjien käsiä ei tässä tilanteessa voida sitoa lyömällä veroprosenttia ennenaikaisesti lukkoon.

MARJUKKA HUTTUNEN, kaupunginvaltuutettu (vas.)
SUSANNA KAARTINEN, perusturvalautakunnan jäsen (vas.)
LAURA PIIPPO, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen (vas.)
OSKARI RANTALA, sivistyslautakunnan jäsen (vas.)
TAIJA ROIHA, kaupunkirakennelautakunnan varajäsen (vas.)

Opiskelijan Jyväskylä on köyhä mutta seksikäs

(Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 25.10.2012)

Jyväskylä on vaikeissa talousongelmissa, ja yksi niitä selittävä tekijä on väestön ikäjakauma. Täällä asuu paljon nuoria ja opiskelijoita, jotka maksavat veroja pienten tulojensa takia hyvin vähän.

Jyväskylä on useimmille vain pit-stop-paikkakunta matkalla alkuperäisestä kotikunnasta sinne, mihin kukin lopulta asettuu valmistumisen jälkeen asumaan. Jyväskylän yliopiston opiskelijoista kaksi kolmannesta ei edes vaihda Jyväskylää kotikunnakseen, vaikka opinnot kestävät viisi-kuusi vuotta.

Jyväskylän kannalta olisi parempi, jos useammat opiskelijat haluaisivat valmistuttuaankin jäädä tänne ja etsiä Jyväskylästä työpaikan, perustaa yrityksen tai etätyöskennellä täältä käsin. Se on mahdollista vain, jos opiskelijat kiintyvät Jyväskylään jo opiskeluaikanaan.

Tilanne on kuitenkin usein päinvastainen, ja monet opiskelijat suhtautuvat Jyväskylän toimiin kyynisen huvittuneesti.

Yliopistolla kuulee paljon kommentteja siitä, että kaupunki satsaa imagonrakentamiseen ja valotaiteeseen mieluummin kuin korjaa terveydenhoidon ongelmia.

Monet muistuttelevat, että hammaslääkärissä täytyy muistaa käydä opiskelujen loppuvaiheessa, koska kunnalliseen hammashoitoon pääsy on lähestulkoon mahdotonta.

Valitettavasti molemmat huomiot ovat enemmän tai vähemmän paikkansapitäviä. Jyväskylän on syytä katsoa peiliin ja harkita uudestaan keinoja, joilla kaupungin elinvoimaa koetetaan lisätä.

Mihin Jyväskylän sitten täytyisi panostaa, jotta se olisi opiskelijaystävällisempi? Joitain esimerkkejä voisivat olla halpa ja toimiva julkinen liikenne, pyöräilyä helpottava kaupunkisuunnittelu ja elävämmän keskustan luominen sekä kulttuurielämän virkistäminen tarjoamalla esimerkiksi julkisia tiloja harrastusryhmien käyttöön ilta-aikaan.

Opiskelijat olisivat varmasti vastaanottavaisia myös avoimemman kuntavaikuttamisen ja suoremman demokratian kokeiluille.

Toisaalta opiskelijoiden hyvinvointi on myös toimeentulokysymys, ja kaupungilla olisi välineitä senkin kohentamiseen. Vuokra-asuntojen lisääminen laskisi Jyväskylän korkeaa vuokratasoa, ja kaupungin tulisi tehdä voitavansa myös työ- ja harjoittelupaikkojen lisäämiseksi.

Jos vielä terveyspalvelut ja muut turvaverkot olisivat säädyllisessä kunnossa, opiskelijan olisi turvallista kotiutua Jyväskylään. Tulevaisuuden työelämä on monimuotoista ja epävarmaa, joten tätäkään puolta hyvinvoinnista ei saa unohtaa.

OSKARI RANTALA
Kuntavaaliehdokas (Vasemmisto)
Opiskelija, tiedottaja

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

Kirjoitin Laura Piipon kanssa mielipidekirjoituksen, jossa vaadimme kovempaa pääomatulojen verotusta ja lisätulojen siirtoa kunnille. Suomi kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin kansantalouksiin ja valtakunnassa on varallisuutta vaikka kuinka, mutta riittäviä työkaluja kuntien rahoittamiseksi ei tunnu millään löytyvän. Kunnat vastaavat suuresta osasta elintärkeitä peruspalveluita, joten julkisen talouden ongelmat on korjattava pikaisesti, ettei hyvinvointivaltiota jouduta ajamaan tämän enempää alas.

Kirjoitus oli tällainen:

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 9.10.2012)

Kunnat ympäri Suomen ovat pahoissa talousvaikeuksissa ja tulevalla valtuustokaudella on odotettavissa monenlaisia ikäviä päätöksiä. Kun kuntien taloustilanne muuttuu hälyttäväksi, myös niiden järjestämät elintärkeät palvelut ovat vaarassa joutua tulilinjalle. Tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, jotka turvaavat kuntien rahoituksen oikeudenmukaisella tavalla. Yksi tähän asti hyödyntämätön mahdollisuus on kunnallinen pääomatulojen verottaminen.

Kunnallisveroa peritään tällä hetkellä yksinomaan palkkatuloista, joten pelkkiä pääomatuloja saavat eivät maksa lainkaan kuntaveroa, mutta kunnan palveluita he kuitenkin käyttävät. Tuoreimpien verotietojen mukaan yli 150 000 euroa vuodessa ansaitsevien keskisuomalaisten yhteenlasketuista pääomatuloista muodostuu 67 miljoonan euron potti. Sadasta kovatuloisimmasta keskisuomalaisesta peräti seitsemän kymmenestä maksaa veroja pääasiassa pelkästään pääomatuloista, mikä ei hyödytä kuntia suoraan mitenkään.

Jyväskylässä tavallinen palkansaaja maksaa puolestaan tuloistaan 19,5 prosenttia kunnallisveroa. Suomen rikkaimman kymmenyksen tuloista kunnat saavat paljon vähemmän — vain noin 14 prosenttia. Tähän suhteutettuna suomalainen pääomatulojen verotus on verrattain löysää, ja esimerkiksi yhtiöiden osingoista huomattava osa on jopa kokonaan verovapaita.

Kuntien veropohjaa on pikaisesti laajennettava, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävä rahoitus. Kuntauudistuksen yhteydessä tulisikin ottaa käyttöön kunnallinen, kaikkia kuntia koskeva pääomavero. Esimerkiksi 10 prosentin suuruisena vero helpottaisi jo yksistään Suomen kuntien talousahdinkoa noin miljardilla eurolla. Nykyisessä tilanteessa on kestämätöntä, että pääomatuloilla elelevien verokertymästä ohjautuu kunnille vain mitätön osa.

LAURA PIIPPO
yliopistonopettaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)

OSKARI RANTALA
opiskelija & tiedottaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)

Jyväskylää kehitetään hyvin toimeentulevien ehdoilla

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 25.9.2012)

On usein toisteltu paradoksi, että suomalaiset äänestävät kuntavaaleissa laiskasti, vaikka juuri niissä voi vaikuttaa lähimpänä omaa arkea oleviin asioihin: bussilipun hintaan, lähimmän terveyskeskuksen sijaintiin ja oman lapsen luokkakokoon.

Esimerkiksi presidentinvaalissa äänestysprosentti on kuntavaaleihin verrattuna tähtitieteellinen huolimatta siitä, että tavallisen suomalaisen näkökulmasta on varsin yhdentekevää, kuka virkaa hoitaa.

Me kaikki tiedämme, mitkä ryhmät äänestävät muita vähemmän: työttömät, alemmin koulutetut ja nuoret — toisin sanoen pienituloisin osa suomalaisista. Vaalien alla on tapana patistella heitä uurnille ja muistuttaa holhoavasti, että vaikuttaminen on arvokasta.

Vähemmän kuitenkin puhutaan siitä, ketkä äänestävät eniten ja minkälaisiin poliittisiin päätöksiin se johtaa. Työssäkäyvät, korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat äänestävät aktiivisimmin, ja he antavat äänensä yleensä toisille työssäkäyville, korkeasti koulutetuille ja hyvin toimeentuleville. Eniten julkisia palveluita tarvitsevat kuitenkin jyväskyläläiset, joiden elämä on hyvin erilaista kuin keskimääräisellä valtuutetulla.

Kärjistäen voi sanoa, että valtuusto on täynnä hyväosaisten jyväskyläläisten asioita ajavia hyväosaisia valtuutettuja, ja tämä näkyy myös politiikan suunnassa. Palvelut keskittyvät keskustaan samaan aikaan kun köyhien liikkumisesta tehdään kalliilla paikallisliikenteellä hankalaa. Kaupunkiin suunnitellaan konserttisalia, vaikka kaupungin talous on kuilun partaalla, eikä raha näytä riittävän edes koulujen ja terveyskeskusten toiminnan pyörittämiseen.

Vuoden 2012 talousarvion käsittelyssä ehdotettiin maksuttomien palautuskuorien hankkimista toimeentulotukea hakeville eli kaikkein heikoimmassa asemassa oleville jyväskyläläisille. Palokan, Huhtasuon ja Vaajakosken sosiaaliasemien lakkauttamisen jälkeen kauempana asuvien toimeentulotukiasioiden hoitaminen on selvästi hankaloitunut ja jonot keskustan toimipisteellä kasvaneet kohtuuttomiksi.

Kaupungin talouden kannalta kustannus olisi ollut mikroskooppinen, mutta esitys ei mennyt läpi. Sitä vastusti 56 valtuutettua — todennäköisesti kaupunginvaltuuston hyvätuloisimmat kolme neljäsosaa — jotka katsoivat, ettei köyhimpiä kaupunkilaisia ole syytä auttaa asioidensa hoitamisessa. Kun päätöksenteko on tällaista näin pienen mittaluokan kysymyksissä, on selvää, miten hyvin pienituloiset otetaan suurempia päätöksiä tehtäessä huomioon.

OSKARI RANTALA
kuntavaaliehdokas (Vasemmistoliitto)
opiskelija, tiedottaja