Tylsä kirjoitus Jyväskylän taloudesta

Kadulla pönöttäminen ja propagandan levittäminen vaalien alla on brutaalia hommaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että silloin pääsee keskustelemaan politiikasta sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tulisi koskaan tavanneeksi. Siellä saa hyvän käsityksen siitä, mitkä poliittiset asiat ohikulkijoita huolestuttavat ja millä perusteella he valitsevat ehdokkaansa näissä vaaleissa. Havaintojeni mukaan jyväskyläläisiä kiinnostavat ylivoimaisesti eniten kaupungin talousvaikeudet ja mahdollisesti tulossa olevat leikkaukset, joten pyhitän tämän vaalipäivän aamun bloggauksen niille.

Media ja poliitikot ovat julistaneet julkisen sektorin talouskriisiä ja kestävyysvajetta joka käänteessä niin kauan, että viesti on mennyt perille. Kaikilla tuntuu olevan epämääräinen käsitys siitä, että rahat ovat lopussa, ja sekin on tiedossa, että Jyväskylässä tilanne on erityisen synkeä. Kaupungin finanssiongelmien syistä, vakavuudesta ja korjausvaihtoehdoista tietoa on liikkeellä vähemmän.

Suurten kaupunkien talousvertailussa Jyväskylän numerot ovat aika huonoja (yhtä huonoja kuin Lahden ja Kouvolan). Veroprosentti on keskiarvon korkeammalla puolella, mutta maksetut veroeurot per asukas reippaasti alakanttiin. Toisin sanoen jyväskyläläiset ovat niin köyhiä, että veroprosentti täytyy pitää korkealla, jotta siitä kertyy kaupungin kassaan riitävästi valuuttaa. Eikä riittävästi oikeastaan ole oikea sana, koska kaupunki velkaantuu kovalla tahdilla. Velkaa on ennestäänkin paljon (ja kaupungin kokonaan omistamissa yhtiöissä vielä reippaasti lisää). Korot ovat nyt alhaalla, mutta kun ne alkavat aikanaan nousta, iso siivu kaupungin taloudesta menee lainojen korkojen makseluun. (Jos numerot kiinnostavat, niitä löytyy esimerkiksi täältä.)

Periaatteessa näyttää siis aika pahalta, ja masentavia ovat myös kaupungin toimenpidevaihtoehdot. Jyväskylä voi korottaa veroja, leikata palveluita, korottaa maksuja tai ottaa lisää velkaa. Mikään ei ole erityisen houkutteleva ratkaisu.

1) Verojen korottaminen. Kunnallisvero on tasavero, eli kaikki maksavat sitä tuloistaan saman verran (jos nyt unohdetaan selvyyden vuoksi vähennykset). Tasaverotus on pohjimmiltaan epäoikeudenmukaista: pienituloiselle viidesosa palkasta on paljon pahempi niitti kuin suurituloiselle, koska pienituloinen tarvitsee suuremman osuuden tuloistaan välttämättömiin menoihin.

2) Leikkaaminen ja maksut. Palvelujen leikkaukset ja maksujen korotukset sattuvat nekin pahimmin pienituloisiin. Eniten julkista rahaa palaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, ja esimerkiksi terveyskeskuksia käyttävät eniten työttömät, eläkeläiset ja lapsiperheet. Paremmin- ja huonomminvoivien terveyserot ovat jo nyt karkaamassa käsistä, ja jos terveyskeskuspalveluja vielä kurjistetaan, tilanne muuttuu sietämättömäksi. Kouluissakaan ei rahassa kylvetä, ja terveydenhoidon ja koulutuksen lisäksi kaupungilla ei kauheasti ole mistä leikata.

Lain määräämät palvelut on joka tapauksessa järjestettävä, joten leikata voi lähinnä ennaltaehkäisevistä palveluista, ja niistä leikkaaminen aiheuttaa suuremmat rahalliset menetykset (ja todennäköisesti myös inhimilliset kärsimykset) tulevaisuudessa. Esimerkin vuoksi: lastensuojelun avohuolto (eli se että ongelmissa olevaa perhettä autetaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät niin pahoiksi, että täytyy tehdä esimerkiksi huostaanotto) maksaa vuodessa 3000 euroa per lapsi, kun taas sijaisperhehuollon (eli sen että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen) kustannukset ovat 18 000 euroa vuodessa ja lastensuojelun ammatillisen huollon (eli sen että lapsen tilanne on kärjistynyt ja hänet sijoitetaan laitokseen tai muuhun ammatilliseen yksikköön) 72 000 euroa.

strutsi

3) Velka. Velan massiivinen lisääminen ei sekään houkuttele, vaikka julkista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Korot täytyy kuitenkin maksaa.

4) Muita temppuja. Palveluja voi myös koettaa järjestää älykkäämmin. Jos resursseja hukattaisiin vähemmän byrokratiaan ja hallintoon, säästettäisiin samalla rahaa, eikä se olisi keneltäkään pois. Monet ehdokkaat puhuvat tästä ymmärrettävästi mielellään, koska se on kaikista mahdollisista säästökohteista eniten kosher. Epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että myös kuntien hyvä hallinto vaatii työntekijöitä, eikä hallinnossa ole niin paljoa karsittavia resursseja, että kaupungin talouskriisi sillä ratkeaisi. Byrokratian vähentämistä ajavat sitä paitsi käytännössä kaikki puolueet, joten äänestämällä siihen ei voi suuremmin vaikuttaa.

Hyvätuloisten edunvalvojapuolue Kokoomus on väläytellyt palvelujen ”älykkäämpää” järjestelyä niiden ulkoistamisen muodossa. On täyttä pajunköyttä väittää, että se olisi kestävä tapa säästää. Jos palvelut siirretään yksityisten yritysten järjestettäväksi, niiden täytyy saada pienemmällä rahamäärällä sekä järjestettyä palvelut että tuotettua voittoa yritykselle (sehän on yritystoiminnan pointti). Se on mahdollista vain heikentämällä palveluita tai kurjistamalla työntekijöiden asemaa — tai panostamalla parempaan johtamiseen ja suunnitteluun, mikä olisi mahdollista toteuttaa yhtä lailla julkisellakin puolella, jos siihen vain viitsittäisiin ryhtyä. Kokoomuksen isot kihot ovat ajamassa Jyväskyläänkin palvelualoitetta eli sitä, että yritykset pääsisivät kilpailuttamaan ja kahmimaan järjestettäväkseen minkä tahansa kunnallisen palvelun. Se on huonoa ja vaarallista politiikkaa.

Kusessa siis ollaan. Mitä on tehtävä?

Olen sitä mieltä, että säästötoimenpiteitä täytyy arvioida vasemmistolaisesta näkökulmasta: mikä aiheuttaa pienituloisille kaupunkilaisille ja ympäristölle kaikista vähiten haittaa? Edellä mainituista huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja ovat mielestäni verot ja välttämättömimmässä raossa myös lisävelkaantuminen. Koska varhainen puuttuminen ongelmiin on halvempaa (lastensuojelussa parhaimmillaan siis 24 kertaa halvempaa), kannattaa mieluummin ottaa vaikka velkaa kuin leikata ennaltaehkäisevistä palveluista.

Jos joitain palveluita on pakko järjestellä uudelleen, täytyy arvioida kaikki ihmisille siitä aiheutuvat kustannukset. Jos esimerkiksi jotkut harvinaisemmat toimenpiteet siirretään pienemmiltä terveysasemilta suoritettavaksi keskustaan, on huolehdittava siitä, että paikallisliikenne on niin halpaa ja toimivaa, että siellä käyminen onnistuu kauempaakin. Nyt Jyväskylän bussiliikenne on kaukana halvasta ja toimivasta.

Kuntien talousongelmat ovat kuitenkin siitä pirullinen kuntavaaliteema, että niitä ei voi ratkaista kaupunginvaltuustoissa. Kunnat hoitavat kaksi kolmannesta Suomen julkisista palveluista, mutta ne ovat kaikki kroonisessa rahapulassa. Se johtuu ennen muuta siitä, että valtio on antanut hyvätuloisille verohelpotuksia ja leikannut kuntien valtionosuuksia, vaikka niitä pitäisi pikemminkin kasvattaa reilusti. Valtiolla nimittäin on (kunnilta puuttuvat) keinot kerätä veroja oikeudenmukaisemmin eli kovatuloisilta kovemmalla prosentilla ja palkkatulojen lisäksi myös pääomatuloista.

Tätä et kuule Suomi-uudistajien vaaliteltalla, mutta suurin osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Jopa Kokoomuksen kannattajista 43 prosenttia hyväksyisi sen, että hyvätuloisten verotusta kiristetään, jos se turvaa hyvinvointipalvelut.

Rahaa Suomessa kyllä on. Suomi on maailman rikkaimpia maita, ja rikkaat saavat täällä rikastua verojen pahemmin masentamatta. Kestämättömän alhainen pääomatulovero on pelkkä vitsi ja osa osingoista kokonaan verovapaita. Veronkierto onnistuu jouhevasti myös hallintarekisterien kautta. Lopputulema on se, että kuntien palvelut heikkenevät ja jäävät pieni- ja keskituloisten maksettaviksi.

Mukavaa vaalipäivää kaikille!